Aamulenkkiä ja tavoitteita

Moikka!
Heti alkuun on pakko kiittää teitä kaikkia, jotka olette jättäneet positiivisia ja kannustavia kommentteja! On mukavaa saada lämmin vastaanotto uudistuneelle blogille. On mahtavaa jakaa fiiliksiäni ja kokemuksianne kanssanne ja saan kommenteistanne uutta virtaa! 🙂

Luin eilen Facebookista ilouutisen, ettei meillä olekaan luentoja keskiviikkona, jeejee! Pääsin siis aamupäivällä lenkille tyhjällä vatsalla ilman aikataulustressiä. Lenkki ei kulkenut yhtään ja hölkkäsinkin etanan vauhtia. Lenkkeily tyhjällä vatsalla on kuitenkin niin tehokasta, että yritän aina lenkin aikana niellä ärsytystä ja vain jatkaa etenpäin. Onneksi hyvä musiikki tsemppaa! Lenkin aikana kiroan itseäni, että olen joskus antanut itseni mennä niin huonoon kuntoon ja nyt joudun maksamaan siitä kovan hinnan. Valitus ei kuitenkaan auta ja on elättävä tämän hetkisen tilanteen mukaan. Siinä ei surkuttelu eikä varsinkaan herkuttelu auta! Minulla on lenkkikaverina (poikaystäväni lisäksi) Nike+, joten saan aina tietää lenkin pituuden minuuteissa sekä kilometreissä ja kuluttamani kalorit. Tänään tuloksena oli 5.22km, 37min ja 390kcal (ymmärrän, että kalorimäärä on vain suuntaa-antava). Lenkin jälkeen kaurapuurot, raejuustot, omenat ja vitskut naamaan ja siitä päivä käynnistyikin reippaasti.

Pahoittelut kamerakännykkälaadusta

Ennen lenkkiä päiväni alkoi vähän huonosti, kun vaaka näytti +200g. Painoa ei pitäisi tarkkailla liikaa, vaan pikemminkin mitata kehitystä mittanauhan avulla, mutta haluan silti tietää missä mennään painon kanssa. Miksi naiset ovat niin pakkomielteisiä painonsa kanssa, minäkin? Minua myös aina kiinnostaa mitä muut naiset painavat, etenkin jos he ovat saman pituisia kuin minä. Olen n. 171cm pitkä ja käytän vaihtelevasti vaatekokoa 38-40 tai kokoa M. Painoani en halua mainita, mutta olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Olen 1,5 vuoden aikana laihtunut ihan älyttömästi, ihan posket punoittaa kun edes mietin sitä järkyttävää kilomäärää ja vielä olisi paljon matkaa tavoitekuntoon.

”Kärsin” ns. keskivartalolihavuudesta ja valitettavasti liikarasva vyötäröllä aiheuttaa sairauksia, kuten kakkostyypin diabetesta, sydänsairauksia, unihäiriöitä ja kohonnutta verenpainetta. Keskivartalolihavuudessa ylimääräinen paino kertyy tavallista enemmän keskivartaloon ja suurin osa liikarasvasta kertyy vatsaontelon sisään suolten ja sisäelinten väliin. Siksi vyötärölihavuus on tärkeä tunnistaa. Edellämainittujen sairauksien ehkäisemiseksi naisten vyötärö saisi olla max 80cm ja miesten 90cm (joidenkin lähteiden mukaan naisilla 90cm ja miehillä 100cm, mutta mainitsemani mitat ovat yleisimmät suositukset).

Minulle kertyy siis paino helpoiten keskivartalon kohdalle ja vyötärön ympärykseni on yli 80cm. Nyt kun olen laihtunut hienosti, on seuraava tavoite kiinteämpi ja atleettisempi vartalo. Kiinnitän erityisesti huomiota rasvanpolttoon ja vatsalihasten aktivoimiseen täsmäliikkeillä ja muutoinkin treenatessa. Valitettavasti en voi polttaa rasvaa paikallisesti, mutta voin silti vahvistaa vatsa- ja selkälihaksiani ja siten saada paremman ryhdin ja näyttää hoikemmalta.

En aio täällä kertoa painotavoitettani, mutta tosiaan paljon on vielä tekemistä koko kropassa ja varsinkin keskivartalossa (ja selässä). Mielestäni näytän ihan normaalilta vaatteet päällä, mutta alusvaatteet päällä näky ei ole vielä itseäni miellyttävä. :/ Mittaan itseäni jatkuvasti ja seuraan kehitystäni myös vaatteiden kautta, vaikkakin puuvillavaatteet saattavat olla hämääviä jos venyvät jo ihan vaan käytössä. Ajatuksenani on koko ajan ollut olla n. kokoa 38, mutta tavoitteeni on vaihtunut kokoon 36 tai S. Olen toki pitkä, joten vaatekoko ei aina kerro kaikkea ja jossain vaatteissa joudun edelleen käyttämään kokoa L, vaikka en olekaan mielestäni kauhean large. 😉
Tänään illalla suuntaan vielä salille treenaamaan jalkoja ja myöhemmin poikaystäväni hieroo minut. Tsemppiä kaikille omiin tavoitteisiinne ja nyt vaan pylly ylös ja treenaamaan!