Kuntoprojekti 1v ja heppailua

Maanantai-iltana tulin kotiin ja huomasin kotiovellani kukkalähetyksen. Ihmeissäni avasin kimpun mukana tulleen kortin, josta paljastui siskoni onnittelut kuntoprojektini 1-vuotis päivästä. Nyt on siis tosiaan kulunut vuosi siitä, kun päätin muuttaa elämäntapojani dramaattisesti ja aloin tarkkailemaan syömisiäni ja liikkumaan säännöllisesti noin 3-6 kertaa viikossa. Aluksi suosin vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta nykyään koen ”skarppaamisen” (siskoni ja minun keksimä versio karppaamisesta, eli ollaan skarppina hiilareiden laadusta, mutta ei kokonaan vältetä niitä) parhaana minulle. Paljon olisi ajatuksia kuluneesta vuodesta, mutta jaan niitä joku toinen kerta, sen verran pitkää ja raskasta tekstiä en tällä hetkellä jaksa alkaa kirjoittamaan.

Tiistaina halusin palkita ja hemmotella itseäni vuoden uurastuksen kunniaksi ja varasin itselleni ratsastustunnin tutulta tallilta, jossa ratsastin pari vuotta sitten säännöllisesti. Kyseinen talli on todella viihtyisä ja sijaitsee Sipoon rauhallisella maatila-alueella ja parasta tässä ratsastustallissa on ehdottomasti neljän ratsastan pienryhmät. Tunnin aiheena oli puomityöskentely ja olin tunnin jälkeen niin innoissani, että jäin miettimään pitäisikö alkaa taas käymään säännöllisesti tunneilla. 45 euron tuntihinta on aivan järkyttävä, mutta pääkaupunkiseudulla tuntuu olevan samanlainen hintataso joka paikassa ja ryhmäkoko on noin 8-10 henkilöä. Pikku tallilla on mukava käydä lämpimän ilmapiirin ja henkilökohtaisemman opetuksen vuoksi, joten tuskin lähden vaihtamaan tallia. Jos raaskisin mennä tunneille edes pari kertaa kuussa, niin sekin olisi jo aika kiva juttu. On se Pipru vaan heppatyttö ikuisesti! 🙂