Testissä Satsin Bootylicious tunti

Moikka! 🙂
Kävin torstaina testaamassa Satsin uutuustunnin nimeltä Bootylicious, jossa keskitytään 30 minuutin ajan pakaroiden ja reisien treenaamiseen. Tunnin nimi jo itsessään houkuttelee varmasti monia naisia kokeilemaan tuntia ja sali olikin täynnä innokkaita naisia sekä muutama mieskin oli eksynyt paikalle (varmaan tuijottamaan naisten peppuja).

Tunti alkoi lyhyellä lämmittelyllä ja staattisilla venytyksillä, jonka jälkeen siirryttiin itse treeniin. (Suosittelen lämmittelemään ennen tuntia itsenäisesti, koska lämmittelyyn käytettiin aika vähän aikaa.) Tunti sisältyy neljästä eri osiosta ja jokaiseen osioon kuuluu kolme eri liikettä, eli yhteensä 12 eri liikettä. Esimerkkinä ensimmäisessä osiossa tehtiin n. 30 sekunnin ajan lantionnostoa 10kg levykiekolla, tämän jälkeen siirryttiin tekemään sumokyykkyhyppyjä omalla painolla ja lopuksi tehtiin 5kg kiekolla sivuttaisia vatsoja. Tunnilla tehtiin myös mm. pistoolikyykkyä, burbeita, syväkyykkyjä ja luisteluhyppyjä. Tunnilla tehdään liikkeet omaan tahtiin tietyn ajan mukaan, eikä noudateta tiettyä toistomäärää. Tämä on mielestäni todella hyvä asia, koska silloin liikkeet tulee tehtyä puhtaammin, kun ei tarvitse rykäistä liikkeitä liian nopeasti samassa tahdissa muiden kanssa. Periaatteessa tunnilla taistellaan aikaa vastaan, mutta liikkeitä ei silti tehty hutaisten. Yksi Satsin lempparitunneistani eli Crosstraining -tunti on aika samanlainen tunti, mutta se kestää 45-60min ja siinä treenataan koko kroppaa.

Yritin yksi päivä treenata kotona lenkin jälkeen, mutta ei siitä tullut mitään Nasun takia. 😀

 

Äidin sylissä on hyvä olla <3

Kaiken kaikkiaan tunti oli nopeatempoinen ja sain todella hyvin hien pintaan 30 minuutin treenin aikana.  Liikkeet olivat hyviä, mutta esimerkiksi pistoolikyykky oli mielestäni aivan liian vaativa liike, eikä se minultakaan onnistunut. Tunti oli selkeästi aerobinen, eli Beyoncén bootylicious muotoja ei tällä tunnilla todellakaan rakenneta, koska käytetyt painot olivat aivan liian kevyitä, mutta kyllä pienen pumpin saa toki aikaan. Tulen varmasti käymään tunnilla vielä uudestaankin lähinnä vaihtelun vuoksi, mutta edelleen yritän sitä Jlo bootya rakentaa salin puolella. 😉 Ei muuta kuin testaamaan!

 

Piparin makutestissä Arlan proteiinirahka ja asiaa koiranpennuista

Tällä kertaa Piparin makutestissä on maitohyllyltä löytyvä uutuus, Arlan laktoositon proteiinirahka (maksoin rahkat itse, ei yhteistyö). Makuja löysin kaksi; mansikka-sitruunamelissa ja puolukka (Arlan sivuilta löysin myös maustamattoman version sekä vadelma-ruusunmarjan). Hintaa rahkalla oli n. 1.60e, eli on hieman kalliimpi, kuin esimerkiksi Valion Profeel -rahkat.

Maistoin ensimmäisenä mansikka-sitruunamelissan makuista rahkaa, joka muistutti maultaan aika paljon Rainbown -proteiinirahkaa (testipostaus täällä). Maku oli keinotekoinen ja tuntui jäävän kitalakeen kiinni. Rahkat ovat makeutettu sokerilla ja stevioliglykosidilla, minkä huomaa selvästi stevialle tyypillisellä ”soodamaisella” vivahteella. Rahka sisältää sopivan määrän proteiinia (20g/purkki) ja hiilarimäärä on myös maltillinen (13g/purkki). Hyvä ravintosisältö ei silti pelasta tätä rahkaa siltä faktalta, että se maistui pahalta. Puolukasta en viitsi sanoa muuta, kuin että se oli niin etovan makuista, että melkein heitin sen roskiin. Olin kuitenkin sen verran nälkäinen eilisellä road tripilla, että söin koko rahkan paremman puuteessa.

Suosittelenko? En! Jos kuitenkin pidät keinotekoisesta mausta tai esimerkiksi pidät Rainbown mansikkarahasta, suosittelen kokeilemaan tätä. Nämä rahkat saavat minun puolestani jäädä maitohyllyyn ja jatkossa ostan ProFeel- tai Skyr -rahkoja.

stevioliglykosidit
stevioliglykosidit
stevioliglykosidit
Ravintosisältö per 100g (purkki 200g)
Energia 290kJ / 70kcal
Rasva 0,2 g
josta tyydyttyneet rasvahapot 0,1 g
Hiilihydraatit 6,5 g
josta sokerit 6,3 g
Proteiini 10 g
Suola 0,1 g
Kalsium 110 mg
 

Sitten aiheeseen, jonka vuoksi moni varmaan edes lukee tätä postausta, eli suloisiin koiranpentuihin! Olen googlettanut japaninpystykorvan, kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan kasvattajia ja huomasin, että eräällä kasvattajalla oli kolmeviikkoisia japaninpystykorvanpentuja. Otin yhteyttä kasvattajaan ja sovimme, että tulen katsomaan pentuja jo tulevana lauantaina, eli eilen. Kävin lauantaiaamuna tekemässä tentin koulussa ja sen jälkeen lähdin road tripille Saloon, jossa en ole itseasiassa käynyt koskaan aikaisemmin. Olin todella yllättynyt, että pennut olivat suunnilleen noin marsun kokoisia ja ne näyttivät mielestäni ihan pieniltä jääkarhunpoikasilta. En ollutkaan ennen nähnyt noin pieniä koiravauvoja ja sainkin melkein sydämen rytmihäiriöitä pentujen suloisuuden vuoksi. Pentujen nuuhkiminen ja silittäminen oli todella terapeuttista ja olisin voinut jäädä siihen istumaan tuntikausiksi. 🙂

Tää on niin söpö!
 
 

 

 

Minulle on varattu narttupentu tästä pentueesta, mutta en ole vielä varma kannattaako ottaa pentua maaliskuussa, koska silloin ei ole välttämättä tarpeeksi aikaa opettaa pentua talon tavoille. Ei tuntuisi hyvältä jättää pentua jo muutaman päivän jälkeen noin 6h ajaksi yksin kotiin. 🙁 Samalla kasvattajalla olisi toinen pentua todennäköisesti tulossa luovutusikään toukokuussa (mikäli emo on nyt tullut kantavaksi), joten saattaisi olla järkevää varata pentu myöhemmästä pentueesta, koska toukokuussa voisin pitää ainakin osan kesälomasta. Minua kuitenkin huolestuttaa, että narttu ei olekaan tullut kantavaksi ja jään ilman pentua, koska japaninpystykorva on todella suosittu rotu, enkä ole löytänyt niille montaa kasvattajaa, etenkään läheltä. Onneksi sain aikaa miettiä asiaa, etten tule tehneeksi hätiköityä päätöstä. Otin kuitenkin koiran milloin tahansa, aion tarjota sille mahdollisimman hyvän kodin. Joidenkin mielestä koiraa ei kannata ottaa kesälomalla, koska silloin koira tottuu siihen, että omistaja on niin paljon kotona, vaikka koiraa silloin totuttaisikin olemaan myös yksin. Mitä mieltä te olette?

Alunperin halusin urospennun, mutta ilmeisesti narttu olisi parempi ensimmäiseksi koiraksi. Japskien juoksut eivät kuulemma ole niin pahoja, joten sen ei pitäisi vaikuttaa päätökseen sukupuolesta. Molemmissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa, mutta aion joka tapauksessa jossain vaiheessa leikata koirani, koska en halua ottaa vastuuta pentujen kasvattamisesta vielä pitkiin aikoihin. Koiran leikkaamisesta tuntuu olevan myös kahta eri koulukuntaa, mutta itse olen leikkaamisen puolesta.

Haluaisin ennen lopullisen päätöksen tekemistä käydä katsomassa vielä kultaisen- tai labradorinnoutajan pentuja ja emoa, jotta tulen olemaan varma rodusta. Japaninpystykorva tuntuu itselle sopivan kokoiselta ja luonteiselta rodulta, mutta haluan myös varmistaa, etten ihastu noutajiin. 😉 Perheeni haluaisi, että hankin noutajan, mutta hieman epäilyttää soveltuuko niin iso koira näin pieneen asuntoon, vaikka olisinkin aktiivinen ja tarjoaisin koiralle paljon virikkeitä.

Illalla, kun tulin kotiin Mini vaikutti normaalilta, reippaalta itseltään. Yhtäkkiä Miniltä kuitenkin petti jalat alta ja se alkoi ulvoa tuskissaan. Näytti siltä, kuin se olisi ontunut vasenta etutassua ja käveleminen näytti tekevän kipeää. Se meni hädissään piiloon sängyn alle ja ulvoi kivusta, kun sitä nosti. Nasu oli myöskin ihan hädissään, että mikä isosiskoa vaivasi. Olin ihan paniikissa, koska Minin käytökselle ei löytynyt mitään järkevää syytä. Tutkin Minin läpikotaisin, mutta en löytänyt siitä mitään vikaa. Mini kyhjötti flegmaattisena sohvan takana, joten soitin päivistykseen (okei rehellisesti sanottuna itkin hysteerisenä, enkä pystynyt itse soittamaan :D). Sain onneksi ajan tunnin päähän eläinlääkäriasema Aistista, joten ehdin hyvin rauhoittua siinä ajassa, kun tiesin Minin saavan apua. Eläinlääkäri tutki Minin, mutta mitään vikaa ei löytynyt ja Mini sai terveen paperit, ainoastaan hammaskiveä oli tullut paljon, joten sitä täytyy käydä poistamassa lähiaikoina. Mini kehräsi ja makasi todella nätisti koko tutkimuksen ajan ja eläinlääkäri totesi moneen kertaan, että Mini on kiltein ja rauhallisin kissa, jonka hän on koskaan tavannut. Olin niin ylpeänä äitinä vieressä kuuntelemassa kehuja ja vaikka 30min käynnistä rapsahtikin 135e lasku, se ei haitannut, koska olin niin mielissäni Minin käytöksestä ja siitä, ettei sillä ollutkaan mitään hätää. En ole koskaan kuullut, että Mini olisi ulvonut niin kivuissaan, joten oli parempi, että vein Minin tarkastutettavaksi varmuuden vuoksi. Eläinlääkärin mukaan Mini saattoi vain kärsiä tilapäisestä kiputilasta, ihan kuin ihmiset saattavat lyödä jalkansa pöydänkulmaan tms, mutta siinä ei ole mitään vaarallista.

Eläimissä on se huono puoli, kun ne eivät osaa kertoa suoraan mikä niillä on. Leikkimielisesti mietin, että Mini vain oli mustasukkainen koirien hajusta ja halusi luoda draamaa. 😀 Kotona Mini oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja oli leikkisä oma itsensä. Kyllä tuokin välikohtaus sai miettimään, että haluanko todella vielä kolmannen lemmikin, josta tulee kova huoli, jos jotain tapahtuu. Olen todella herkkä ihminen ja varmaan ylihuolehtivainen, joten joudun varmaan kasvattamaan koiranpennun pumpulissa. 😀 Ainiin, keksin muuten nimen koiranpennulle ja haluan siitä tulevan Pumpuli, oli se sitten tyttö tai poika!