Elämä tasapainossa

Heippa!

Välillä tuntuu hassulta aloittaa blogitekstejä, kun en tiedä mitä asioita käsittelisin taimitkä asiat tuntuisivat teistä kiinnostavilta. Olen aloittanut bloggaamisenvuonna 2008 ja aloittanut tämän nykyisen treenihenkisen blogini vuonna 2011, kun toteutin elämäntapamuutoksen. Koen muuttuneeni ihmisenä todella paljon viime vuosina, enkä enää tunnista itseäni vanhoista blogiteksteistä. Perustin aikoinaan blogini ilman minkäänlaista taloudellista agendaa ja minua harmittaa, että nykyään suurin osa blogeista on todella kaupallisia ja prioriteettina on saada mahdollisimman paljon sivulatauksia, jotta pystyttäisiin hyötymään bloggaamisesta taloudellisesti tai yhteistyökampanjoiden avulla. Minun mielestäni on hienoa, että bloggaaja saa tekemästään työstään palkkiota, mutta jos blogi on alunperin perustettu vain sen takia, että pääsisi tekemään ”helppoa työtä”, on silloin menty mielestäni metsään ja pahasti. Elämäntapamuutokseni jälkeen minulle on ollut todella tärkeää saada jaksaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä ja metodeja ilmaiseksi ihan vain sen takia, että toivon pystyväni motivoimaan muita avun tarpeessa olevia. Minulle palkitsevinta on lukijoiltani saamani koskettavat sähköpostit, ei yhteistyötarjoukset yrityksiltä. Toki olen itsekin tehnyt monia  yhteistyöpostauksia, mutta ainoastaan sellaisten laadukkaiden yritysten kanssa, jotka olen kokenut mainostamisen arvoisiksi. En ole esimerkiksi ottanut vastaan yhteistyöpyyntöjä liittyen ripsienpidennyksiin, koska olen jo löytänyt loistavan ripsiteknikon, enkä koe tarpeelliseksi kokeilla muita. Tähän liittyen, kävin muuten joskus erään bloggaajan suosittelemana eräässä ”kauneushoitolassa” ottamassa ripsienpidennykset ja jälki oli todella ala-arvoista. Eli vaikka bloggaajan ripsiin panostettaisiin ja ne tehtäisiin huolella, ei se valitettavasti tarkoita, että muut asiakkaat saisivat yhtä laadukasta jälkeä. 🙁

Ajatusmaailmani on muuttunut niin monissa asioissa, enkä välillä pysty ymmärtämään entisen minäni ajatus- tai arvomaailmaa. Mistä tämä muutos on sitten saanut alkunsa? Oman elämän tasapainon löytäminen on varmasti monen asian summa, mutta varmasti suurimmat tekijät ovat oma henkinen sekä fyysinen hyvinvointi ja ympärillä olevat ihmiset sekä heidän tuoma energia. Elämäni tuntuu tällä hetkellä todella tasapainoiselta ja helpolta, joten elämä rullaaomalla painollaan. Vaikka kokisin vastoinkäymisiä, en ota enää mitään raskaasti. Haluan nykyään ympärilleni ainoastaan tasapainoisia ja posiitivisia ihmisiä, jotka eivät vedä minua alas, vaan päinvastoin auttavat minua eteenpäin. On niin helppoa kanssaelää sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset intressit ja motiivit, eikä elämä ole pelkkää suorittamista tai ulkokuoreen tuijottamista. Olin jossain vaiheessa niin pakkomielteinen painostani ja laihtumisesta, että muu elämä ja ihmissuhteet kärsivät. Maailma on täynnä epäaitoja ja epärehellisiä ihmisiä, joten on rikkaus löytää ympärilleen ihania ja maanläheisiä ihmisiä, jotka tukevat sinua ja pitävät sinut ”oikeilla raiteilla”. Tämä kaikki kuulostaa niin kliseiseltä ja moneen kertaan sanotulta, mutta kun se on vain niin totta.

 

 

Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt treenaamassa salilla 5-6 kertaa viikossa ja siirtynyt bodauspainotteiseen treeniin (bodyfitness here I come, lol). Olen vähentänyt aerobista treeniä ja käynyt vain muutaman kerran esimerkiksi spinningissa. Koen nykyisen treenirutiinin itselleni kaikista mieluisammaksi, mutta varmasti tulen vielä lisäämään lenkkeilyä ja pyöräilyä kesällä. On ihan parasta treenata jonkun kanssa kahdestaan, kun on toinen aina mukana tsemppaamassa ja avustamassa pakkotoistoissa. En ole koskaan aikaisemmin pystynyt treenaamaan näin nousujohteisesti ja kiittäminen on ainoastaan ”valmentajaani”

Katsoin tänään pitkästä aikaa vanhoja kuviani, enkä voi olla järkyttymättä lihavuudestani aina uudestaan ja uudestaan. Miten olenkaan voinut olla niin lihava, vaikka olen silloinkin salaa haaveillut sporttisesta elämäntyylistä ja normaalipainoisesta vartalosta? Näen vanhoissa kuvissani todella surullisen ilmestyksen, mutta onneksi niistä ajoista on jo todella kauan. Elämäntapamuutoksestani on jo yli viisi vuotta, enkä voisi enää koskaan kuvitella palaavani takaisin huonoihin tapoihin.

Kivat johdot! Onneksi muutan kohta isompaan asuntoon ja saan johdot piiloon. 🙂

 

Pipari laivan buffetissa vuonna 2010

Eipä mulla sitten muuta tällä erää, tällainen semi-avautuminen. Olen itseasiassa kirjoittamassa tätä postausta koulun kirjastossa samalla, kun työstän opinnäytetyötäni. Kohta lähden viikonlopun viettoon ja aloitan sen milläs muullakaan, kuin salitreenillä! 😉 Hauskat viikonloput kaikille!

Miltä tuntuu syntymäpäivänä

Moikka!

Mullapas oli tänään synttärit ja täytin mahtavat 28 vuotta. Huomenna pidämme perheen kesken syntymäpäiväjuhlat, mutta tänään täytyi jo aloittaa juhlinta herkuttelemalla suklaalla.

 

28 vuotta tuntuu todella vanhalta ja vaikka en koekkaan varsinaista ikäkriisiä, tulen silti syntymäpäivieni kohdalla miettineeksi sen hetkistä elämäntilannettani ja elämäni suuntaa. Mihin kaikki vuodet ovat vierineet ja mitä seuraavaksi? Kaiken kaikkiaan saan olla suunnattoman kiitollinen elämästäni, koska minulla on kaikki oikeastaan todella hyvin. Asiat, jotka painavat mieltä ovat lähinnä ihmissuhdeasiat, mutta muuten elämä on mallillaan. Minulla on uskomattoman ihana perhe, joka on aina tukenut minua, vaikka olenkin aika erikoinen tapaus välillä. Mietin tänään olenko oikeasti onnellinen ja mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Täydellisessä maailmassa olisin tähän ikään mennessä valmistunut koulusta, päässyt työelämään kiinni, olisin onnellisessa parisuhteessa, asuisin isommassa asunnossa, johon mahtuisi Hilla ja Nasu saman katon alle ilman riitoja sekä suunnittelisin mahdollisesti jo perheen perustamista. Onnellisuus ei kuitenkaan muodostu yksittäisistä saavutetuista asioista tai parisuhdestatuksesta. Jos aina etsit puuttuvaa palaa elämästäsi, tulet aina olemaan tyytymätön ja jäät elämään ajatukseen ”Sitten olen onnellinen, kun minulla on…”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minun kannattaisi pyrkiä parempaan tai kehittää itseäni. Sama ajatusmalli pätee esimerkiksi laihdutukseen, koska faktahan on, että painon pudottaminen ei tuo onnea. Laihduttajat, kuten minä itsekin syyllistymme liian usein siihen ajattelutapaan, että sitten kun olen laihtunut, olen onnellinen ja pystyn tekemään sitä ja tätä. Mitä jos et koskaan tulekkaan laihtumaan? Mitä jos elämäsi päättyy huomenna ja olet jättänyt tekemättä asioita vain sen takia, että mielestäsi olet liian painava?  Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos oivaltaisivat, että kehomme on ainoastaan kulkuväline ja se ei määrittele millään tavalla ihmistä tai saisi koskaan rajoittaa tekemisiämme tai halujamme.

Elä hetkessä on kulutettu klisee, mutta se pitää paikkansa. Elämä on tässä ja nyt ja onni rakentuu niistä asioista, joista pystyt nauttimaan juuri tässä hetkessä, sellaisena ihmisenä kuin olet juuri nyt. Onni on minulle sisäistä rauhaa ja arvostusta elämää kohtaan, eikä se onni muodostu materiasta tai konkreettisista asioista.  Vuosi vuodelta olen oppinut arvostamaan elämää aivan eri tavalla ja arvomaailmani on muuttunut ns. pehmeämmäksi. Tänään 29.5.2015 klo 23.30 tunnen olevani todella onnellinen juuri sellaisena kuin olen ja juuri tässä elämäntilanteessa, Nasu sylissäni kehräten. Kiitos!

Syntymäpäivien kunniaksi käytin neljä vuotta sitten ostamani kuorivan kasvonaamion ja toivon huomenna herääväni nuoremman ja hehkuvamman näköisenä. 😉 Toivottavasti en ole ainoa laiska nainen, joka ei jaksa hoitaa ihoaan sen kummemmin. En ole koskaan käynyt kasvohoidoissa, enkä koskaan käytä kasvonaamioita tms. Tästäpä tulikin mieleeni, että voisin tehdä postauksen ihon- ja hiustenhoitorutiineistani, kiinnostaako?