Siideripissiksestä sporttaajaksi

Moikka! Järjestelin kaappeja ja löysin muistitikun, josta paljastui vanhoja kuvia vuosilta 2005-2006. Noihin aikoihin olin noin 18-vuotias ja täytyy sanoa, etten muistanut kuinka kammottavalta olen näyttänyt. Huonot elämäntavat näkyivät hyvin selkästi ja meikkaustyyli sekä itseruskettavalla läträys oli jotain aivan järkyttävää. Tyyliäni voisi hyvin kuvailla sanalla trashy, vaikka silloin luulin olevani hyvinkin tyylikäs Burberryn vaatteideni kanssa. Noihin aikoihin join alkoholia vähintään kerran viikossa ja kävin näyttäytymässä Seduloissa, eikä elämään mahtunut paljon muuta, kuin dokaus ja shoppailu. Siideriä ja muita kaloripitoisia alkoholijuomia tuli lipitettyä vaikka millä mitalla ja poltin tupakkaa baarissa muiden seurana. Voi kun pääsisin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin ja voisin sanoa nuorelle Piparille, että tyttö hyvä ota itseäsi niskasta kiinni ja ala kunnioittamaan hyvinvointiasi! Tunnen osittain myötähäpeää vanhaa itseäni kohtaan, mutta kaikkein eniten tunnen empatiaa ja surua. Purin huonoa oloani syömiseen ja biletykseen, eikä oloni tietenkään sen paremmaksi muuttunut. Olin aina pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa, mutta noihin aikoihin liikuin todella vähän, satunnaisesti pyörähdin salilla ja aerobinen tapahtui lähinnä yökerhon tanssilattialla.

Todellinen elämänmuutos tapahtui vasta 2011, kun lopetin juomisen kokonaan, puhdistin ruokavalion ja aloin harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Samalla, kun kilot karisivat, muutuin myös ihmisenä hyvin paljon ja mielestäni ainoastaan parempaan suuntaan. Minusta tuli paljon maanläheisempi ja sain erilaisen kosketuspinnan elämään. Ymmärsin, että vain minä ja ainoastaan minä voin vaikuttaa omaan elämääni ja omaan hyvinvointiini. Mielestäni minua ei edes tunnista samaksi ihmiseksi, vaikka kaiken tuon ylenpalttisen rasvan ja feikkikuoren alla oli aina se sama ihminen. Kliseisesti minusta tuli parempi ihminen. Oman kokemukseni kautta voin ainoastaan todeta, että terveellisiä elämäntapoja noudattava ihminen on paljon kauniimpi ja itsevarmemman oloinen, kuin baareissa juokseva siideripissis. Voin nykyään paljon paremmin fyysesti ja henkisesti, enkä vaihtaisi tätä oloa tai olomuotoa enää missään nimessä vuosien takaiseen itseeni. Kunnioitetaanpa siis omaa hyvinvointiamme ja itseämme, eikä myrkytetä kehoamme päihteillä tai roskaruoalla! Tsemppiä kaikille! 🙂

Muutamaa viikkoa vaille 28-vuotias Pipari

 

Vuosina 2005-2006….

 

 

Itkettää tää kuva 🙁

 

 

 

 

Pahimmat ennen ja jälkeen -kuvat

Tänään, eli 31.1.2014 vietän kuntoprojektini 3-vuotis päivää ja sen kunniaksi ajattelin paljastaa teille pahimmat kuvat tammikuulta 2011, jotka saivat minut aloittamaan painonpudotuksen ja treenaamisen. En tiedä miten päästin itseni tuohon kuntoon, olenhan aina harrastanut liikuntaa jossain muodossa ja halunnut näyttää hyvältä. Vaikka vaatekoko 46-48 ei vielä saanut hälytyskelloja soimaan, olivat Egyptin matkakuvat sen verran järkyttäviä, että aloin samantien tuumasta toimeen. Ala- ja ylämäkiä on ollut vaikka kuinka paljon, mutta tässä sitä ollaan vielä ”oikealla” polulla kolmen vuoden jälkeen. Tästä ainoa suunta on eteenpäin ja kohti vielä parempia tuloksia! Erityiskiitos vielä siskolleni, jonka tuki on ollut korvaamatonta kuntoprojektin aikana! 🙂

 

Toivottavasti toi kameli ei kuollu mun kyyditsemisen jälkeen. 🙁

 

Kesä 2013
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! 🙂
PS. Kiitos todella paljon kommenteistanne edelliseen koira-aiheiseen postaukseen! Kommenteista oli todella paljon apua ja sain uutta tietoa, mikä sai minut ajattelemaan asiaa vieläkin tarkemmin. Vastaan kaikkiin kommenteihin tänään paremmalla ajalla. 🙂