Koirasuunnitelmat etenee

Heips! Tulin juuri spinningista ja nyt levähdän hetken koneella selaten blogeja ja youtubea. Mun pitäisi alkaa lukemaan ranskan ja economicsin tenttiin, mutta tentit ovat vasta lauantaina, joten eihän mulla ole mikään kiire. 😉 Tekisi mieli lukea enemminkin koiraopasta, jonka ostin eilen Suomalaisesta kirjakaupasta (ja alennuksesta tietenkin ;)). Kyseessä on Koiran seitsemän ikää niminen kirja, joka vaikuttaa todella kattavalta tietopaketilta koiran pentuajasta vanhuuteen. Olen nyt ihan tosissani toteuttamassa tätä koirahaavetta sen jälkeen, kun sain kannatusta päätökseen perheeltäni viikonloppuna. Arvatkaas muuten mitä? Perheeni on aina ollut sitä mieltä, että koiran hankkiminen ei ole järkevää, mutta teidän kommenttinne ja kokemuksenne pistivät heidät ajattelemaan asiaa toisin! Eli kiitos todella paljon kommenteistanne, joista sain paljon eri näkökulmia niin puolesta, kuin vastaan. Perheeni ymmärsi, että koiran voi tosiaan hankkia pieneenkin asuntoon, kunhan ottaa huomioon ajankäytön, oman aktiivisuuden koiran kanssa jne. En olisi lähtenyt toteuttamaan koirahaavetta, ellei perheeni olisi antanut ns. hyväksyntäänsä, koska tulen tarvitsemaan heidän tukeaan ja hoitoapua koiran kanssa. Ainoa ”ehto” koiran hankkimiselle on se, että kevään aikana suoritan kaikki viimeiset kurssit koulussa, jotta keväällä/kesällä pystyn keskittymään täysin koiran koulutukseen ja hoitamiseen. 🙂

 

 

Miniäkin kiinnostaa

Mulla on ollut univaikeuksia viime päivinä, kun olen miettinyt rotua ja sitä otanko pennun vai täysikasvuisen koiran. Voisin mielelläni ottaa aikuisen koiran, mutta esimerkiksi Apulassa tuntuu olevan tarjolla ainoastaan ns. ongelmakoiria, enkä tietenkään voi ensikertalaisena ottaa sellaista. Monien tuntien tiedon etsimisen jälkeen pidän ykkösvaihtoehtona tällä hetkellä japaninpystykorvaa, joka täyttää kaikki kriteerini: keskikokoinen, helppo kouluttaa, on lapsiystävällinen, jaksaa juosta pitkiä lenkkejä, helppo kuljettaa mukana ja on yleisterve rotu. Toinen vaihtoehto on kultainennoutaja, mutta en ole varma onko se kuitenkin liian iso minulle. Olen myös kahden vaiheilla haluanko uroksen vai nartun, mutta jotenkin uros tuntuisi enemmän omalta. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta uros vaikuttaa olevan ns. helpompi ja ns. putkiaivo.

Kävin muuten eilen Mustissa ja Mirrissa tutkimassa pantoja, valjaita, ruokakuppeja, leluja ja muita tarvikkeita ja laskin päässäni, että täytyy varata vähintään 400e välttämättömille tarvikkeille. Hankintalista: hihna, panta, turvavaljaat autoon, suojapeite autoon, ruokakuppi 4kpl, syömäalusta, pissapeitteitä (pestäviä), peti, leluja, aktivointileluja, kurapyyhe, kynsileikkuri, harja, heijastin, kakkapusseja, kakkapussikotelo, ensiapupakkaus, Feliway -suihke (kissoille ja koiralle), luita, ruokaa ja mahdollisesti pentuaitaus. Koirat kuulemma saattavat purra kaulapannan tai hihnan rikki, joten niitä varmaan kannattaa jossain vaiheessa hankkia pari kappaletta varalle. Puuttuuko listalta jotain? Myöhemmin täytyy mahdollisesti hankkia kura-asu ja talviasu, mutta ne täytyy miettiä tarpeen mukaan. Onneksi voin pyytää osaa tavaroista pennun ristiäislahjaksi perheeltäni. 😀

Grumpy cat Nasu

 

 

Nasun ilme on just sellanen ”I hate dogs” 😀

 

 

 

Lupaan, etten tule postailemaan liikaa koira-aiheisia juttuja, koska tiedän, ettei kaikki kiinnosta ne. Pyrin pitämään blogini mahdollisimman monipuolisena jatkossakin. 🙂

 

EDIT 6.2.2014. Saamieni kommenttien jälkeen haluan korostaa, että en hanki koiraa leluksi tai koristeeksi, vaan aktiiviseksi perheenjäseneksi. Koirani ei tarvitse Vuittonin kaulapantaa, mutta mielestäni myös kaulapanta saa olla nätti, onhan se jatkuvasti näkyvillä. Arvioin budjetin yläkanttiin tarkoituksella, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä, jos täytyykin hankkia jotain, mitä ei ollut tullut ajatelleeksi. Rakastan kauniita asioita ja esimerkiksi koiran peti on osa sisustusta, joten sen tulee olla omaa silmääni miellyttävä. Tämän takia en välttämättä hanki edullisinta vaihtoehtoa, mutta en myöskään valitse ylihinnoiteltua merkkituotetta. Pedin täytyy siis olla nätti, mutta myös mukava koiralle ja ennen kaikkea käytännöllinen (pestävä jne.). Koiralle varmasti riittäisi alkuun panta, hihna ja ruokakuppi, mutta haluan varautua kaikkiin kustannuksiin etukäteen. Pidän etenkin autossa käytettäviä turvavaljaita sekä ensiapupakkausta todella tärkeinä, koska ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Koiran terveys ja hyvinvointi ovat etusijalla, joten ei ole mielestäni turhaa hömpötystä olla huolellisesti valmistautunut. 🙂 Jos budjetista jää ylimääräistä rahaa, niin se on hienoa ja voin sijoittaa ne rahat muihin asioihin, kuten pentukouluun. 🙂 Koirakoulun tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta itse haluan ainakin näin ensikertalaisena oppia ammattilaisilta alusta pitäen koiran käsittelyä ja kouluttamista, jotta pystyn ennaltaehkäisemään mahdollista ongelmakäyttäytymistä.

Haavena oma koira

Elämäni suurin intohimo on ehdottomasti eläimet. Olen haaveillut omasta koirasta jo ihan pienestä pitäen ja meidän pitikin hankkia kultainennoutaja ollessani noin 6-vuotias. Siskoni tuli kuitenkin allergiseksi, joten koiranpentu sai jäädä kenneliin ja lapsuudessani meillä oli ainoastaan kissoja. Minulla ei ole juurikaan kokemusta koirista, mitä nyt lapsena kävin ulkoiluttamassa tuntemattomien ihmisten koiria. Menin ihan pokkana koputtamaan ovea ja pyysin päästä ulkoiluttamaan heidän koiriaan. 😀 Olen itseasiassa miettinyt kehtaisinko laittaa nykyisen taloyhtiön ilmoitustaululle lapun, jossa tarjoudun ulkoiluttamaan naapureiden koiria. En tiedä pidettäisiinkö minua ihan pimeänä, joten harkitsen vielä lapun laittamista. 😀 Antaisitteko koiranne minun ulkoilutettavaksi?

Minulla on aina ollut eläimiä (kissoja ja kilpikonna) ja nykyään kotonani asustaa kaksi kissaa, 8-vuotias Mini ja 6-vuotias Nasu. Olen myös harrastanut ratsastusta monta vuotta, joten olen tottunut olemaan pienten ja isojen eläinten kanssa. Olen halunnut koiraa tosissani viimeiset kuusi vuotta ja blogiani alusta asti seuranneet varmaan muistavat, että olen useaan otteeseen tehnyt postauksen koirahaaveista. En ole voinut aikaisemmin hankkia koiraa, koska edelliset poikaystävät eivät ole halunneet koiraa. Nyt kun taas olen yksin, kukaan ei voi kieltää minua hankkimasta koiraa, joten nyt täytyisi miettiä onko koiran hankkiminen järkevää tässä elämäntilanteessa. Ihanteellisin tilanne olisi hankkia koira silloin, kun on kumppani jakamassa vastuun koirasta ja esimerkiksi lenkittämisen voisi sovittaa molempien aikatauluihin. Tiedän perheeni olevan koiran hankintaa vastaan, mutta asiahan on minun päätökseni, eikä minun tarvitse elää 26-vuotiaana heidän toiveiden mukaisesti.

Minä ja Mussukka joskus 1992?

 

Jonkun random koiran kanssa noin 7-vuotiaana
Serkkujen hamsterin kanssa noin 10-vuotiaana.
Issikkatallilla 2011Issikkatallilla 2011

Miinukset
Viimeisen neljän vuoden aikana minulla on ollut Minin kanssa vaikka mitä ongelmia ja huolia, mutta nyt elämän tasaannuttua on Minikin taas vaihteeksi rauhoittunut, eikä ole kärsinyt pissaongelmista uudessa kodissa. Olen siis tottunut korjaamaan eläinten jälkiä päivittäin, mutta haluaisinko kotiini vielä kolmannen karvakorvan, joka a)levittää karvojaan joka puolelle b)oksentaa, pissaa väärin paikkoihin jne. c)sotkee lattian/sohvan tms märillä tassuilla? Kissakodin pitäminen siistinä on jo nyt haastavaa, joten toisiko koira vain lisää stressiä elämään? Tulisiko kissat ja pentu toimeen? Stressaantuisiko Mini koirasta? Tällä hetkellä elämäni on aika hektinen, joten pystyisinkö todella sitoutumaan koiraan, jota täytyy viedä lenkille monta kertaa päivässä?

Plussat
Rakastan eläimiä ja olen valmis sitoutumaan niihin 100 %. Jos otan koiran, tiedän sen pääsevän hyvään ja rakastavaan kotiin. Vaikka koiran lenkittäminen ei aina nappaisi klo 6 aamulla, olisi ihanaa käydä tekemässä pitkiä juoksulenkkejä koiran kanssa auringon paistaessa. Pidän kuitenkin itseäni nykyään aika reippaana, joten ulkoiluttaminen tuskin olisi ongelma. Uskoisin olevani henkilö, joka jaksaa olla aktiivinen koiran kanssa ja leikkiä koiran kanssa tai mahdollisesti viedä agilityyn tms. Koira varmaan kulkisikin kanssani joka paikassa, kunhan tottuisi autokyyteihin, joten joutuisi olemaan yksin vain ollessani töissä tai treenaamassa. Koirakokemusta omaava kaverini on lupautunut hoitamaan koiraa aina matkojen ajan, joten siitäkään ei pitäisi murehtia. Isokokoinen koira toisi minulle myös turvallisuuden tunnetta ja olisi helppoa aina nukahtaa tietäen, että on joku vahtimassa selustaa (ei sillä, että Mini ja Nasu eivät olisi uskottavia vahtikisuja… ;))

Kuva lainattu.

Rotu
Olen aina halunnut ison koiran, joka jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä sekä on luonteeltaan ystävällinen. Kultainennoutaja on aina tuntunut täydelliseltä rodulta, mutta olen viime vuosien aikana miettinyt myös pomerania ja japanin pystykorvaa. En halua räksyttävää pikkukoiraa seurakoiraksi, vaikka esimerkiksi chihut ovatkin todella suloisia. Minulle sopiva koira on helposti koulutettava (ilmoittaisin pennun koirakouluun), ei räksytä, ei omaa metsästysviettiä ja pystyy ehdottomasti juoksemaan pitkiäkin lenkkejä. Kultainennoutaja sopisi täydellisesti tuohon kuvaukseen, tosin miinusta siitä, että kultiksista lähtee kuulemma älyttömästi karvaa. Olen kylläkin tottunut siihen, että vaatteeni ovat aina ihan kissankarvoissa, joten olisiko lisäkarvoilla enää merkistystä? 😛

Suunnitelma

Yritän käydä kaikki roikkumaan jääneet opintokurssit kevään aikana, joten syksyllä pystyisinolemaan ainoastaan töissä, eikä tarvitsisi käydä fyysisesti koulussa, korkeintaan naputtaa opinnäytetyötä kotona. Elämä ei siis olisi enää niin hektistä, joten ei tarvitsisi stressata koiran lenkittämisestä. Kesäloma voisikin olla sopiva ajankohta hankkia koira, koska silloin ehtisin olemaan uuden tulokkaan kanssa ja varmistamaan, että Mini ja Nasu tulevat toimeen koiran kanssa. Tähän mennessä olisin myös ehtinyt pistää sivuun rahaa koiran ostamista varten sekä perustaa koiratilin mahdollisia eläinlääkärikuluja varten. Koiran ei tarvitsi välttämättä olla pentu, mutta se olisi ehkä ihanteellisin tilanne sopeutumisen vuoksi.

 
 

Kuva lainattu.
Kuva lainattu.

 

Kuva lainattu.  

 

Kuva lainattu.

 

Kuva lainattu. Ton koiran ilme. 😀

Onko teillä koiraa (ja kissaa)?
Pärjäävätkö koiranne yksin kotona yhdeksän tuntia ilman paikkojen tuhoamista?
Oletko pärjännyt koiran kanssa yksin vai tarvinnut kumppania vastuun jakamiseen?
Oletko koskaan katunut koiran hankintaa?