Minusta tulee ravintoterapeutti

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, minulla on useita tavoitteita ja seikkailuja vuodelle 2018. Vuosi 2017 oli minulle poikkeuksellisen raskas ja omalla tavallaan yksi huonoimmista ja samalla myös parhaimmista vuosista. Uskon kuitenkin, että vuodesta 2018 tulee pitkästä aikaa huikea vuosi. Minulla on mm. varattuna kaksi reissua keväälle, Las Palmasiin ja Kroatiaan, enkä millään malttaisi odottaa niitä! Merkittävin ja ihanin asia vuodelle 2018 on kuitenkin ravintoterapeutin opintojen aloittaminen tammikuussa. Ensimmäinen kurssi tulee olemaan peruslääketieteenkurssi, Anatomia ja fysiologia, mikä hieman jännittää, koska en muista kemian tunneilta juuri mitään. Luvassa on siis seuraavat 3,5 vuotta pänttäämistä ja jatkuvaa uuden tiedon omaksumista, enkä voisi olla enemmän innoissani! Suunnittelin kirjoittavani aiheesta vasta opintojen kunnolla käynnistyttyä, mutta en vain malta olla kirjoittamatta ja hehkuttamatta asiaa! Ravintoterapeutin opinnot tulevat varmasti näyttäytymään blogissani, koska tietenkin haluan jakaa oppimaani tietoa ravinnosta ja hyvinvoinnista eteenpäin! Eniten odotan urheilu- ja liikuntaravitsemuksen kurssia ja siitä tulen ihan varmasti kirjoittamaan blogissani.

Tässä kuvassa katson kohtalokkaasti kohti tulevaisuuttani 😀

Muistan jo vuonna 2012 googlettaneeni ravitsemusterapeutin opintoja ja haaveideni tyssänneen, koska Kuopion yliopistoon otetaan opiskelemaan vain noin 20 oppilasta per vuosi, enkä uskonut pääseväni sisään huonojen matemaattisten taitojeni vuoksi. Lisäksi opintoihin kuuluva laboratoriotyöskentely ei tuntunut omalta jutulta. Silloin löysin Terveysopisto Saluksen, jossa voi opiskella joko ravintoneuvojaksi tai erikoistua ravintoneuvojan koulutuksen jälkeen ravintoterapeutiksi. Kyseessä on siis yksityinen koulu (ei yliopisto), jossa voi opiskella joko diplomi-ravintoneuvojaksi (noin 2v kestävä koulutus) tai diplomi-ravintoterapeutiksi (noin 3,5v kestävä koulutus). Eli valmistuakseen ravintoterapeutiksi tulee ensin opiskella ravintoneuvojaksi ja sen jälkeen alkaa erikoistumisopinnot ravintoterapeutiksi. Saluksen mukaan opetus on monelta osin AMK-/yliopistotasoista, mutta peruskoulutuksen tausta riittää opinnoista suoriutumiselle. Ravintoterapeutin opinnot sisältävät peruslääketieteen opintoja (esim. anatomiaa, tautioppia ja psykologiaa), ravinto-oppia ja ravintoterapiaa. Kursseja voi suorittaa vapaasti omassa tahdissa työn ohessa, mutta valmistuakseen ravintoterapeutiksi, tulee kaikki kurssit olla suoritettuna. Toki Valviran laillistamalla ravitsemusterapeutilla ja ravintoterapeutilla on suuri ero, mutta uskon ravintoterapeutin opintojen sopivan nimenomaan minunlaiselle ihmiselle. Valitettavasti ravintoterapeutin nimike ei ole suojattu, joten periaatteessa kuka tahansa voi kutsua itseään ravintoterapeutiksi. Terveysopisto Saluksen ravintoterapeutin koulutuksen käytyään pääsee kuitenkin LKL:n terapeuttirekisteriin. Uskon valmistuttuani pystyväni toimimaan uskottavana ravitsemuksen asiantuntijana käytyäni 3,5 vuoden ravintoterapeutin opinnot, koska kyseessä ei ole mikään viikonlopun kestävä pilipali kirjekurssi. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin oma tiedonjano, lähde- ja tutkimuskriittisyys ja itsensä jatkuva kouluttaminen itseopiskelulla!

Ensimmäisten kurssien kirjoja

Jätin kuitenkin silloin vuonna 2012 vielä opintohaaveet taka-alalle, koska minulle oli tradenomiopinnot kesken (nyt olen jo valmistunut) ja koulutus tuntui liian isolta taloudelliselta panostukselta. Olen kipuillut viimeisen puolen vuoden aikana sen kanssa mikä minusta tulee isona, enkä ole löytänyt omaa juttuani. Intohimonani on terveys (ravinto ja liikunta) sekä tietenkin eläimet. Blogia kirjoittaessani ja elämäntapamuutoksen läpikäytyäni minulla on tullut vahva halu auttaa muita samojen asioiden kanssa kamppailevia. Läheiseni ovat jatkuvasti sanoneet, että minun täytyisi ehdottomasti suuntautua terveysalalle, koska minulla tuntuu olevan niin suuri intohimo sitä kohtaan. Vähän aika sitten poikaystäväni otti minut puhutteluun ja sanoi, että nyt minun on aika jahdata unelmiani. Hän oli uskomattoman kannustava ja rohkaiseva minua kohtaan. Hän sanoi, että minun kannattaisi ehdottomasti lähteä opiskelemaan jotain ravintoon tai liikuntaan liittyvää, koska jaksan puhua näistä aiheista valehtelematta 24/7, eikä tiedonjanolleni tunnu löytyvän loppua. Tässä vaiheessa pitää sanoa, että älkää luulko, että tein päätöksen opintojen aloittamisesta hänen takiaan, vaan nimenomaan hänen rohkaisun ansiosta! Luulen, että poikaystäväni halusi minun aloittavan opinnot lähinnä siksi, ettei hänen tarvitsisi enää kuunnella samoja juttuja, vaan jauhaisin koulukavereilleni. 😀 Joka tapauksessa olen tästä todella kiitollinen, että hän jaksoi kannustaa ja rohkaista minua, koska olin pelännyt muutosta ja opintojen aloittamista. Aluksi epäröin ihan hirveästi, koska itselleni tyypilliseen tapaan ajattelin ensin negatiivisuuden ja pelkojen kautta. ”Mitä jos en jaksa enää opiskella, mitä jos en pärjää peruslääketieteenopinnoissa, onko järkeä maksaa Suomessa opiskelusta” jne. Olen usein puhunut opiskelun jatkamisesta läheisilleni, mutta en ole aikaisemmin kokenut samanlaista puskemista ja rohkaisua.

 

Liian usein ihmiset ajattelevat esimerkiksi opiskeltavan alan työllistymismahdollisuuksia, vaikka tärkeintä olisi se palo ja motivaatio opintoja kohtaan. Kyllähän joku aina ne työpaikat nappaa ja etenkin ne, jotka ovat valmiita taistelemaan niistä vapaista paikoista.  Olen nykyään ehkä jopa liian realisti ja monesti ajattelen asioita liikaa taloudelliselta aspektilta, mutta joskus täytyy myös pystyä heittäytyä ja ottaa riskejä! Eikö siitä unelmien jahtaamisessa nimenomaan ole kyse? Olen aivan liikaa elänyt elämääni miettien mitä muut ajattelevat minusta, mitkä valinnat ovat tässä yhteiskunnassa hyväksyttyjä ja arvostettuja sekä määritellyt omanarvontunnettani koulutuksen tai työn kautta. Jo tätä blogipostausta kirjoittaessani minut valtaa suuri lämmöntunne, kun ajattelen, että nyt ensimmäistä kertaa elämässäni lähden suuntaamaan opiskelu- ja ura-asioissa intohimoani kohti! Ihan kutkuttaa! 🙂 Iän karttuessa ja päivä päivältä vain vahvistuu ajatus, että haluan olla aidosti onnellinen. En onnellinen sillä tavalla, että kaikki on perushyvin, vaan ihan oikeasti herätä jokaiseen aamuun sellaisella ”jes, en malta odottaa, että pääsen kokemaan tämän päivän” fiiliksellä. Tekisi mieli kirjoittaa tähän vielä lisää onnellisuudelta, mutta ehkä joku toinen kerta, menee muuten liikaa ohi aiheen.

 

Tullut lainattua kirjastosta muutama muukin ravitsemukseen liittyvä kirja 😀

 

Vuosi 2018 tulee siis käynnistymään täysin eri merkeissä, kuin olin alun perin suunnitellut. Ajatuksenani oli hakea jatko-opiskelemaan englanninkielistä maisterintutkintoa Hankeniin ja Lutiin, mutta onneksi en hakenut! Olisin tehnyt tämän puhtaasti siitä syystä, että haluaisin ylemmän tason korkeakoulututkinnon. Jipii! Siinä sitten viettäisi seuraavat kaksi vuotta päntäten ilman suurempaa motivaatiota tai paloa vain siksi, koska maisteritutkintoa arvostetaan yhteiskunnassa. Huoh sanon minä! Miten voin vielä 30-vuotiaana olla niin typerä, että joudun hakemaan muiden hyväksyntää? Vai hakisinko itseasiassa omaa hyväksyntää, koska minulla on pienestä pitäen ollut itsestäänselvyys, että tulen opiskelemaan yliopistossa ja minusta tulee menestyvä? Olisikohan aika muuttaa pinttynyttä arvomaailmaa ja olla itselleen armollisempi? Vaikka itse arvostankin koulutusta, niin arvostan silti kaikista eniten sitä, että ihmisestä heijastuu onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä sekä tekemiinsä valintoihin. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Enhän minä tiedä, jos vaikka vuoden päästä keväällä olen tullut siihen tulokseen, että minun kannattaisi hakea sittenkin yliopistoon opiskelemaan ravitsemustiedettä. Sen näkee sitten, mutta uskon tämän koulutuksen sopivan nimenomaan minulle, koska opinnoissa keskitytään myös luontaislääketieteeseen, mikä kiinnostaa minua todella paljon. Minusta on upeaa, että nykypäivänä yhä useampi ihminen etsii apua sairauksien ennaltaehkäisyyn tai jopa parantamiseen ravinnon kautta. Minulla on ollut niin paljon ongelmia oman syömisen kanssa, että varmasti tulen saamaan kullanarvoista apua jo pelkästään itselleni opintojen kautta. Ehkä tulen pääsemään irti niistä ilkeistä makeutusaineistakin? Tässä elämäntilanteessa tuntuisi myös turhauttauttavalta päntätä työn ohessa yliopiston pääsykokeisiin ilman varmuutta sisäänpääsystä. Minulle on tärkeää, että pääsen samantien aloittamaan uuden luvun elämässäni. Jos minulle myöhemmin tulee palo ravitsemustieteisiin, niin sitten ei muuta kuin toteuttamaan unelmaansa! Ainoa asia mikä minua jännittää tai epäilyttää ravintoterapeutin opinnoissa on se, että onko opetus liian ”hippimäistä” minulle, mutta lukemieni opiskelukokemuksien perusteella en usko tämän pitävän paikkansa. Mikäli opinnot eivät vastaakkaan odotuksiani, voin aina myöhemmin kokeilla muita opintoja. Harkitsin aluksi personal trainer -kurssia, mutta diskasin ajatuksen aika nopeasti, koska vaikka rakastankin liikuntaa, olen enemmän kiinnostunut auttamaan ihmisiä ravintopuolessa. Ehkäpä kouluttaudun myös pt:ksi myöhemmin? 🙂 Silloin voisin tarjota asiakkailleni kokonaisvaltaisempaa palvelua. Turha kuitenkaan suunnitella tätä liikaa tässä hetkessä, koska minullahan on koko loppuelämä aikaa!

Miltä tulevaisuuni sitten näyttää? Upealta! Vaikka opinnot alkavat vasta tällä viikolla, olen jo ehtinyt maalailemaan tulevaisuuden suunnitelmia. Olisi aivan mahtavaa päästä lähivuosina työhön, jossa pääsen hyödyntämään niin tradenomi- kuin ravintoterapeutin koulutustani. Tämä voisi olla työ esimerkiksi jossain lisäravinteita, hyvinvointituotteita tms. myyvässä tai maahantuovassa yrityksessä. Sitten, kun valmistun ensin ravintoneuvojaksi ennen ravintoterapeutiksi pätevöitymistä, haluan jo siinä vaiheessa alkaa ottaa asiakkaita, jotta pääsen auttamaan muita. Minulla on onneksi jo valmiiksi lähipiirissä vapaaehtoisia harjoitusasiakkaita, jee! 😀

Älyttömän mielenkiintoinen ja fiksusti koottu kirja – suosittelen!

 

Tietoa Terveysopisto Saluksesta

Terveysopisto Salus on Suomen vanhin yliopiston ulkopuolisista ravitsemustiedon ja -terapian opettamiseen erikoistuneista yksityisistä koulutuslaitoksista Suomessa ja ainoa, joka tarjoaa koko opetusohjelman opetuksen omien kurssien ja opettajien avulla, tarvitsematta suorittaa mitään osiota muussa oppilaitoksessa. Terveysopisto Saluksen opetus on yhdistelmä virallisen ravinto-opin, kansainvälisen luontaislääketieteen sekä funktionaalisen lääketieteen viimeisimpiä ravitsemusoppeja tarjoten monipuolisen näkemyksen ravitsemusalaan ja ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen sekä ylläpitämiseen (lähde: Terveysopisto Salus).

Mitä ravintoneuvoja tarkoittaa?

 Saluksen Ravintoneuvojakoulutuksessa (n. 2 v) perehdytään terveellisen ravitsemuksen neuvontaan sekä painonhallinnan ja suoliston hyvinvoinnin tukemiseen ja ohjaamiseen. Koulutus antaa valmiudet myös erityisryhmien ja urheilijoiden/kuntoilijoiden ravinto-ohjaukseen. Koulutus perustuu uusimpaan ravitsemustieteelliseen, luontaislääketieteelliseen ja funktionaalisen lääketieteen ravitsemustietopohjaan. (Lähde: Terveysopisto Salus)

Mitä ravintoterapeutti tarkoittaa?

Saluksen Ravintoterapeuttikoulutuksessa (n. 3-3,5 v) laajennetaan ravintoneuvojakoulutuksen (Ks. neuvojakoulutuksen linkki) osaamista koskemaan mm. maha-suolikanavan ongelmia, allergioita, astmaa, rappeumasairauksia sekä hormonaalisia häiriöitä. Koulutus perustuu uusimpaan ravitsemustieteelliseen, luontaislääketieteelliseen ja funktionaalisen lääketieteen ravitsemustietopohjaan. (lähde Terveysopisto Salus)

Valmistuttuaan voi tituleerata itseään ravintoterapeutiksi ja pääsen viralliseen LKL:n terapeuttirekisteriin. Koulutusta voi täydentää valinnaisilla täydennyskursseilla ja itse olenkin jo valinnut kesälle Ravintoterapia lasten ja nuorten sairauksissa –kurssin. Lisäksi aion ehdottomasti käydä valinnaisen Sokeririippuvuus-kurssin syksyllä, koska tarvitsen sitä ihan jo omaa addiktiotani ajatellen! 😀

Lisätietoa koulutuksesta ja sen sisällöstä löytyy Terveysopisto Saluksen sivuilta.

PS. Fitfashionilla bloggaaja Aino opiskelee myös ravintoterapeutiksi ja hänen kokemuksiaan opinnoista voi lukea täältä. 🙂

PPS. Haluan painottaa, että en tee minkäänlaista yhteistyötä Terveysopisto Saluksen kanssa, vaikka tämä saattoi kuulostaa joltain mainospostaukselta. Oikeastaan toivoisin, ettei Saluksen henkilökunta tai etenkään opiskelukaverini koskaan löytäisi blogiani! (Terveisin, Elina, Elinan ujous ja Elinan sosiaaliset ongelmat. :D)

Projektina hiukset

Minulla on useita tavoitteita vuodelle 2018, mutta yksi pinnallisista tavoitteista on hiusteni kunnon parantaminen ja hiusten kasvattaminen. Hiuksien kunnosta voi helposti päätellä henkilön elämäntapoja, koska mitä ravintorikkaampaa ravintoa saat, sitä todennäköisemmin hiuksesi ovat upeassa kunnossa. Toki geneettiset tekijät ja hiusten rasittaminen vaikuttavat myös hiusten kuntoon. Jos et saa tarpeeksi ravintoaineita esimerkiksi laihduttaessa, hiukset alkavat ohentumaan ja tippumaan, koska keho käyttää saamansa ravinteet ensisijaisesti kehon peruselintoimintojen ylläpitämiseen. Itse olen ollut jos jonkinlaisella dieetillä vuodesta 2011 sekä vaalentanut ja tummentanut edes takaisin useaan otteeseen ja se valitettavasti näkyy nykypäivänä hiusteni kunnossa. Viime kesä oli kuitenkin pohjanoteeraus, kun hiuksistani lähti valehtelematta noin 1/3. Tämän huomaaminen pysäytti minut onneksi pohtimaan suhdettani syömiseen ja ruokaan entistä enemmän, joten haluan kääntää tämän asian positiiviseksi. Kevään ja kesään aikana dieettasin liian ankarasti ja ensimmäistä kertaa elämässäni ruoka ja syöminen aidosti ällötti minua. Onneksi voin nyt paremmin ja ruokahaluni on nykyään todella (liiankin) hyvä. 😀 Laihduttamisen ja useiden värikäsittelyiden jäljiltä hiukseni ovat katkeilevat, ohuet ja todella kuivat hamput. Lisäksi hiukseni ovat oikealta puolelta jatkuvasti lyhyemmät, koska kannan treenikassiani oikealla olalla.


Järkytyin hiusteni kunnosta niin paljon, että aloin käyttää päivittäin clip on-pidennyksiä, mutta ne vain pahensivat tilannetta. Aluksi en huomannut mitään haittavaikutuksia, mutta noin viiden kuukauden käytön jälkeen aloin huomata pieniä kaljuja ja ärtyneitä kohtia niissä paikoissa, joihin kiinnitin clip onit. Tässä vaiheessa olin aivan paniikissa, koska luulin pilanneeni hiukseni kokonaan. Aloin vähentämään clip onien käyttöä ja tällä hetkellä en käytä niitä enää ollenkaan, koska haluan rauhoittaa päänahkani ja keskittyä hiusteni kunnon parantamiseen.  Huomaan jo parin kuukauden jälkeen selkeän eron hiusteni kunnossa, kun jätin clip onit pois. Ehdin jo varata ajan hiusteni leikkaamiselle ja suunnitelmissa oli terävä polkka, mutta jänistin. Ymmärrän, että tällainen panikoiminen hiuksista saattaa kuulostaa todella typerältä ja pinnalliselta, mutta varmasti moni nainen voi samaistua siihen tunteeseen, että hiukset ovat tärkeä osa ulkoista minäkuvaa.

Vuonna 2013 hiukset olivat vielä terveen näköiset

 

Miten hoidan tällä hetkellä hiuksiani?

 Joudun häpeäkseni myöntämään, että olen käyttänyt useita tunteja siihen, että olen ahminut tietoa hiusten kasvattamisesta ja hiusten kunnon parantamisesta. Olen oppinut, että tärkeintä on se, miten hoidat itseäsi sisältäpäin (ravinto, nesteytys ja lisäravinteet) sekä hiusten kohtelu ulkoapäin (harjaus, hiuslenkit, värjäys, lämpökäsittely yms.). Olen lukenut sataan kertaan samat vanhat neuvot, kuten ”huuhtele hiukset lopuksi kylmällä vedellä, syö eläimille tarkoitettuja vahvoja sinkki- ja biotiinivalmistetta, älä harjaa hiuksia märkänä, älä lämpökäsittele hiuksia” yms.  Tällä hetkellä haluan varjella hiuksiani kaikelta pahalta ja antaa niiden hengittää. Käytän kiharrinta pari kertaa viikossa ja kuivaan föönillä noin kerran viikossa. Muotoilutuotteita käytän jonkin verran ja kuivashampoota reippaasti päivittäin, vaikka se kuivattaakin päänahkaa ja hiuksia. Kuivashampoo on ainoa millä saan jonkinlaista ryhtiä tähän liruun. Olen saanut venytettyä pesuvälin kolmeen päivään, mistä olen todella ylpeä, koska hikoilen treenatessa ja hiukset toki rasvoittuvat. Ensimmäisenä pesun jälkeisenä päivänä kiharran hiukset ja seuraavat kaksi päivää pidän hiuksia nutturalla tai ponnarilla.  Lisäksi aion pitää pidemmän tauon värjäämisestä ja leikkaamisesta, ehkäpä kesällä käyn seuraavan kerran freesaamassa tukkaa.

 

Uusia asioita mitä olen oppinut tai ennemminkin sisäistänyt:

  • luonnonharjaksiseen harjaan vaihtaminen (bye bye repivä tangle teazer)
  • lysiinin (aminohappo) käyttäminen
  • hiusten pesuvälin pidentäminen (pesen nyt joka kolmas päivä, vaikka hikoilenkin treenatessa)
  • risiiniöljyllä hoitaminen
  • älä pidä liian suurta kalorivajetta 😀
  • älä leikkaa hiuksia liian usein (tästä on väitteitä puolesta ja vastaan)

Risiiniöljyä en ole vielä hankkinut, koska epäröin sen käyttöä. Olen lukenut, että se tummentaa hiusta, enkä toivoisi tätä efektiä (hiukseni ovat vaalennetut). Olen myös epäröinyt hiusöljyjen käyttämistä, koska mielestäni ne tekevät hiuksista kellertävät. Osaisiko joku sanoa pitääkö tämä paikkansa kaikkien hiusöljyjen kohdalla? Olen kokeillut myös oliivi- ja kookosöljyä hiuksiini, mutta en huomannut niiden tuovan merkittävää pehmeyttä tai hoitavuutta. Olen käyttänyt jo pidemmän aikaa silikonittomia XZ-sarjan shampoita, vaikka vielä joitakin vuosia sitten kammoksuin markettituotteita. Olen oppinut, että silikonittomat tuotteet ovat hellävaraisempia hiuksille ja päänahalle, koska silikoni voi kerrostua päänahkaan.

 

Hoitoaineissa olen vaihdellut Redkenistä markettituotteisiin vielä löytämättä minulle sopivaa hoitoainetta. Löysin kuitenkin vähän aika sitten aivan loistavan tehonaamion marketista, Garnierin Respons Mythic Oliven. Naamio tekee hiuksista todella pehmeät ja helposti kammattavat, mutta en ole varma tekeekö tämäkin hieman kellertäväksi? Käytän myös viikottain Color Maskin Vanilla –hiusnaamiota, mutta se ei tunnu taittavan tarpeeksi kellertävyyttä, vaikka onkin muuten loistava tuote. On todella ruman näköistä, että hiukseni vetävät melkein oranssin sävyiseksi, koska en pidä yhtään kellertävistä tai punertavista hiuksista. LKäytän satunnaisesti hopeashampoota, mutta se kuivattaa hiusta, eikä muutenkaan tunnu tehoavan kovin hyvin vaalennettuihin hiuksiin. Kampaajani selitti joskus, että hopeashampoo toimii vain aidoilla blondeilla, eikä bruneteilla, jotka ovat vaalentaneet hiuksensa. Mene ja tiedä sitten, tästäkin on hirveästi ristiriitaista tietoa netissä.

 

Tällä hetkellä käyttämäni pesu- ja hoitotuotteet:

  • Bonacure repair rescue latvahoito (en osaa sanoa onko tämä edes hyvää, mutta käytän kuitenkin)
  • Bonacure Moisture Kick kosteuttava suihke
  • XZ shampoo Vanilla Café
  • Garnier Respons Mythic Olive hoitoaine
  • Garnier Respons Mythic Olive tehonaamio
  • Herbina syväpuhdistava shampoo (1krt/kk)
  • L’oréal Professionel Serie Expert Silver hopeashampoo
  • Tigi Dumb Blonde hoitoaine (poikaystäväni luona)
  • Tigi Brunette Goddess (poikaystäväni luona)

Lue lisää ”Projektina hiukset”