Uusia liikuntaharrastuksia syksyyn

Heippa taas pitkästä aikaa! Olen saanut kommentteja, joissa on toivottu taas päivityksiä kuulumisiini, joten täältä tulee.  Minulle kuuluu todella hyvää tällä hetkellä – takana on todella rentouttava kesäloma ja palasin töihin ihan uudella energialla. Pääsin jopa niin hyvin lomamoodiin, että ehdin unohtamaan työkoneeni salasanan! Kävin kesällä festareilla ja erilaisilla tapahtumissa, tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja sain toki myös uusia eläinystäviä. En muista milloin minulla olisi viimeksi ollut näin jännittävä kesäloma ja tuntui, kuin koko kesä olisi mennyt jossain unessa. 🙂 Vaikka kirjoitan tätä postausta flunssassa, jaksan silti hymyillä miettiessäni kuinka hauska kesä minulla oli. Nyt minua hieman jännittää miten pää tulee kestämään syksyn ja talven pimeyden, mutta sen takia olenkin varautunut tulevaan kaamokseen hyvissä ajoin. Varasin juuri reissun Amsterdamiin ja olen siitä todella innoissani, koska en ole koskaan aikaisemmin käynyt Hollannissa. Matkan lisäksi olet valmistautunut syksyyn keksimällä itselleni tekemistä ja täyttämällä kalenterini uusilla liikuntaharrastuksilla. Elämäni alkaa olla aika rutinoitunutta; olen päivät töissä ja menen suoraan töistä salille maanantaista perjantaihin. Viikonloppuna teen mitä eteen tulee ja käyn treenaamassa tai harrastan jotain liikuntaa, jos mahdollista. Harkitsin pitkään uuden liikuntalajin aloittamista ja päädyin kahteen uuteen liikuntaharrastukseen; dancehalliin ja savateen (kamppailulaji) Käyn tästä edes siis kerran viikossa tanssitunnilla, kaksi kertaa kamppailutunnilla ja siihen päälle salitreenit 3-4krt/vko. Aerobista en aio savaten ja dancehallin lisäksi tehdä, koska haluan syksyllä ja talvella keskittyä lihasten kasvattamiseen. Olen molemmista uusista harrastuksista todella innoissani ja ainakin dancehalliin hurahdin jo ihan täysin! Kamppailemisen aloitan syyskuun alussa ja se jännittää jo kovasti, koska en ole vielä henkisesti valmistautunut mustaan silmään! Harkitsin myös crossfitia, mutta epäilen sen olevan liian kuormittavaa keholleni (minulla on ollut ongelmia polven ja selän kanssa).  Kävin itse asiassa työkaverin kanssa kokeilemassa kesän alussa crossfitin tyyppistä treeniä TFW Konalassa ja se oli kyllä todella tehokasta ja hauskaa! Ainoa miinuspuoli tuossa Training For Warriorsissa on se, että se on ihan törkeän kallista, eikä mielestäni ole kuitenkaan hinnan väärti, sillä saan itsestäni salillakin irti ihan tarpeeksi hyvin.

Minun oli tarkoitus hakea jatko-opiskelemaan keväällä, mutta päätin lykätä tätä vielä vuodella, koska en olisi vielä voinut jäädä opintovapaalle työstäni. En ole muutenkaan edelleen varma haluanko jatkaa opiskelua kauppatieteiden maisteriksi vai vaihtaa alaa kokonaan ja hakea opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Nyt on vajaa vuosi aikaa vielä harkita ja paiskia töitä sinä aikana. Tässä asiassa painaa sekin, että viihdyn kuitenkin todella hyvin nykyisessä työssäni ja se on mielenkiintoista, mutta minulla on kova jano opiskella tässä ohessa  jotain. Olen katsonut avoimen ylipoiston kurssivalikoimaa, mutta en ole vielä varma mille kursseille ilmoittautuisin. Voi kun olisikin helppoa, kun minua ei kiinnostaisi niin moni asia! Onneksi olen vasta 30-vuotias, eli koko elämähän tässä on aikaa! 😀

Ihana Allas Sea Pool

Ihanat Nasu ja Charlie

Mitä tulee terveyteen ja hyvinvointiinini, niin en muista milloin olisin tuntenut oloni viimeksi näin hyväksi! Toki olo on pöhöttynyt kesän juhlinnan ja menemisten jälkeen, koska kävin aika paljon ulkona ja söin välillä mitä sattuu, mutta olen silti onnistunut saamaan todella hyviä tuloksia kevään ja kesän aikana. Olen tällä hetkellä vaatekokoa s (olen 172cm pitkä), mikä tuntuu todella uskomattomalta, kun vielä talvella olin kokoa M-L. Laihduin todella paljon kevään ja kesän aikana vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta nyt olen tarkoituksella nostanut hieman painoa lisää ja aloittanut ns. clean bulkin syksyksi, koska haluan ennen kaikkea kasvattaa lihasta. Laihtumisen myötä menetin valitettavasti myös lihasta ja muotoja, joten nyt tavoitteenani on saada isot ja pyöreät pakarat ja lisää atleettisia muotoja. Painoni on jojoillut todella paljon viime vuosien ajan, mutta uskon isoimman merkityksen painoni laskuun olleen se, että aloitin päivätyön ja sain rytmitettyä elämäni ihan uudella tavalla. Aikaisemmin, kun minulla oli epäsäännöllinen elämänrytmi, olin paljon alttiimpi väsymykselle ja keho oli varmaan jatkuvassa stressitilassa. Nyt nautin siitä, että voin herätä klo 6.06 suhteellisen virkeänä ja pääsen treenaamaan salille ihmisten aikoihin. Nostan siis hattua kaikille niille, jotka pystyvät pitämään itsensä hyvässä kunnossa vuoden ympäri ja jotka tekevät esimerkiksi kolmivuorotyötä! Itse olen ainakin väsyneenä niin altis herkkuhoukutuksille ja väsymys vaikuttaa niin paljon mielialaani, että vuorotyö ei sopisi minulle ainakaan tässä iässä ollenkaan.

Ihanaa syksyn alkua kaikille! Ensi kerralla kirjoitan kokemuksistani microbladingista. 🙂

PS. Minua voi seurata Instagramissa ja Snapissa nimimerkillä Elinahilla. 🙂

Voiko rakkauden löytää Tinderistä?

Heippa!

Tiedättekö sen ikävän tunteen, kun on kipeänä ja kaikki turhauttaa, kun ei oikeastaan voi tehdään yhtään mitään? Noh, itselläni on tällä hetkellä juuri sellainen fiilis. Tulin viikonlopun aikana kipeäksi ja flunssa on vain pahentumassa, eli jee hurja vappu tulossa! Sitä ennen pitäisi oikeasti parantua, koska olen menossa lauantaina Cheekin keikalle (Elastinen voisi jäädä kotiin) ja odotan tätä keikkaa tietenkin todella paljon (#cheekforever)!

 

Tällainen sairastelu harmittaa erityisen paljon siksi, että päivätyön aloitettuani olin päässyt todella hyvään treenirytmiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ollut säännöllisiä rutiineja ja nautin niistä. Olen lähes koko ikäni opiskellut ja ollut opiskelun ohessa vuorotöissä, joten elämä on ollut jokseenkin kaaottista. Nyt sain kuitenkin mukavan rytmin elämääni ja olen treenannut 4-6 kertaa viikossa ja olo on ollut mitä mahtavin! Olenkin miettinyt, että mitä ihmettä ihmiset tekevät arki-iltaisin, jos eivät käy harrastamassa? Eikö aika käy pitkäksi sohvalla? Nyt ärsyttää, ettei pääse liikkumaan sairastelun vuoksi ja farkut puristavat. Olin alkukuusta kulmien microbladingissa (ei saa hikoilla viikkoon) ja reissussa Berliinissä, minkä vuoksi en ole päässyt säännöllisesti treenaamaan noin kuukauteen. Yritän psyykata itseäni, että tämä on vain väliaikaista, mutta kyllä te varmasti tiedätte sen turvonneen ja lässähtäneen tunteen, se ei todellakaan ole miellyttävä!

Microblading-kulmat paranemisvaiheessa

Päivän asu parin viikon takaa

Mitäs minulle sitten kuuluu tämän sairastelumasennuksen lisäksi? Erosin vuoden alussa 1,5 vuoden suhteesta ja muutimme helmikuussa Nasun kanssa pieneen, mutta kauniisti remontoituun yksiöön tähän keskustan tuntumaan. Aloin laskemaan, että 2015-2017 aikana olen asunut kuudessa eri osoitteessa, mikä varmaan kertoo hieman levottomasta luonteestani. 😀 Minulla tuntuu myös miehet vaihtuvan kuin sukat ja pysyvän elämänkumppanin löytäminen tuntuu olevan lähinnä vitsi! Olen nyt 29-vuotiaana eronnut neljästä kunnon suhteesta ja tuntuu, ettei erot enää tunnu missään, kun on jo tällainen eroamisen ammattilainen. Onhan se aina pysäyttävää, kun joutuu käymään eromyllerrystä läpi ja tässäkin tapauksessa jouduin luopumaan ja muuttamaan yhteisestä kodistamme ja aloittamaan uudestaan toisessa kodissa. Eroihin liittyy tietynlaista haikeutta ja menetettyjen yhteisten unelmien särkymistä, mutta olen monet kerrat päässyt toteamaan, että aina löytyy joku uusi ja elämä jatkuu. Turha sitä kauaa on surkutella, ei muuta kuin Tinder päälle ja uusille treffeille! 😀 En ole missään nimessä kylmä tai tunteeton ihminen, mutta olen vain joutunut toteamaan, että tuleen makaaminen ei auta yhtään mitään. On rohkeaa uskaltaa erota, koska liian moni jää huonoon suhteeseen vain tavan vuoksi tai sen takia, että pelkää olla yksin. Olen myös jokaisen eron jälkeen ollut todella helpottunut ja muutaman kuukauden jälkeen ollut todella onnellinen, koska yleensä suhteen lopussa sitä on jo niin loppu, että toivoisi kaiken olevan jo ohi. Itselläni parasta lääkettä eroon on uusiin ihmisiin tutustuminen ja esimerkiksi juuri Tinder on toiminut loistavasti tässä asiassa, se on tuonut sopivasti jännitystä elämään. Olen vuosien 2014-2017 aikana käynyt treffeillä noin 30 eri Tinder-miehen kanssa ja nyt ehdin käydä kolmilla Tinder-treffeillä, kunnes matchasin ihanan miehen kanssa. Enää en ole Tinderissä ja olemme tapailleet 1,5 kuukautta, mutta nyt otetaan päivä kerrallaan, ei höntyillä ja toivotaan parasta tämän suhteen kanssa. 🙂 Täytyy kuitenkin sen verran hehkuttaa, että kyllä tämä alkuhuuma on vaan niin ihanaa, kun ei malttaisi olla toisesta erossa ja kaikki nyt vaan on yksinkertaisesti ihanaa! Olen kaksi edellistä suhdettani löytänyt Tinderin kautta ja todellakin liputan Tinderin puolesta, koska ainakin itselläni se on toiminut todella hyvin. En käy juuri koskaan baareissa ja olen muutenkin aika antisosiaalinen, joten Tinderin kaltaisissa paikoissa olen elementissäni, kun pääsen ensin kirjoittamisen välityksellä tutustumaan toiseen. Luulen, että liian moni nainen tyrkyttää siellä itseään liikaa tai on yli-innokas, minkä vuoksi miehet saattavat pelästyä tai käyttäytyä muuten törkeästi. Toki Tinderistäkin löytyy niitä beetauroksia, jotka yrittävät pelata naisia, mutta itse en matchaa näitä sankareita. Olen muutenkin suhtautunut Tinderiin aika rennosti, höpöttelen eri miesten kanssa niitä näitä ilman sen kummempaa agendaa. Jos joku on vaikuttanut hauskalta ja itsevarmalta, olen tavannut aika matalalla kynnyksellä. Harmi vaan, että useimmiten ihmiset ovat livenä jotain muuta kuin ovat antaneet ymmärtää. Onneksi samana päivänä voi jo kuitenkin matchata jonkun paljon hauskemman tyypin kanssa ja joka päivähän Tinderiin liittyy uusia sinkkuja. Itsellänikin on tullut monta kertaa niitä ns. kuivia kausia Tinderissä, kun samat naamat pyörii ja kaikki on nähty. Sitten, kun alat olemaan jo epätoivoinen, tulee vastaan joku ihana, jota et olisi koskaan voinut odottaa, eli ei kannata luopua toivosta! 🙂 Minulle ei tietenkään ole tärkeintä löytää heti eron jälkeen uutta kumppania tai se ei muutenkaan ole elämäni prioriteetti numero yksi, mutta onhan se tietenkin mahtavaa, jos pääsee jakamaan elämäänsä toisen ihmisen kanssa. Olisi myös hölmöä olla antamatta itselleen mahdollisuutta rakastua ainostaan siksi, että on juuri eronnut. 🙂

 

Löysin Berliinistä oman ikäni 😀