Reppu on cool

Moikka!
Olen aikaisemmin kuulunut niihin ihmisiin, jotka pitävät reppuja rumina ja tyylittöminä. Toki olen ymmärtänyt reppujen ergonomisuuden, mutta viimeiseen 14 vuoteen en ole silti suostunut antamaan repuille mahdollisuutta. Nykyään katukuvassa on hyvin tavallista nähdä kaiken ikäisillä reppuja, niin muodikkaita ”hipster reppuja” tai urheilureppuja. Minulla on ollut viime aikoina todella pahoja niska- ja hartiakipuja, joten koin parhaaksi antaa repuille mahdollisuuden. Sulattelin ajatusta repusta koko viime syksyn, kunnes lopulta päädyin tekemään kaksi reppuhankintaa; siistimpi arkireppu ja urheilureppu salille tai retkeilyyn (kyllä – luit oikein! Minusta on kuoriutunut aikamoinen retkeilijä. ;)).

Innokas koululainen reppunsa kanssa

Kesti pitkään löytää silmää miellyttäviä reppuja ja valitettavasti mieluisimmat nahkareput olivat päälle 500 euroa Stockmannilla. Esimerkiksi Korsilla on aivan ihana nahkareppu, mutta en koe järkeväksi ostaa niin kallista reppua, kun tämäkin innostus saattaa mennä nopeasti ohi. En ole unohtamassa kauniita käsilaukkujani ja käytän niitä edelleen aina välillä, mutta olen vain saanut tarpeeksi niskakivuista, joten reput pääsevät varmasti enemmän käyttöön. Olen todennut, että reput ovat todella käteviä pyöräillessä tai esimerkiksi juostessa junaan aamukiireessä. 😀 En edelleenkään ole sitä mieltä, että reput ovat erityisen tyylikkäitä, mutta onneksi nykyään on aika hyvä valikoima nättejä reppuja. Kettureppuja en kuitenkaan tule varmaan koskaan ymmärtämään. 😉

hymytytto 685hymytytto 671

Arkireppu

hymytytto 263Sali- ja retkeilyreppuna Hagföfs Tight Large (pinkkinä tietenkin)

pipari

3 vastausta artikkeliin “Reppu on cool”

  1. Hei. Minulla reppu on ehdoton vakiovarusteeni. Minulla on musta Fjällräven kånken reppu, joka kulkee mukana töihin. Sinne mahtuu hyvin kaikki tarpeellinen kalenterista lähtien, meikkipussi, harja, sateenvarjo, juomapullo jne. Olen uusi blogisi seuraaja, joten kysyisin oletko kertonut missään vaiheessa mittojasi ennen ja jälkeen elämäntapamuutoksen? Itse elämäntapamuutoksen keskellä, -13 kg kevyempänä vielä 5 kg tiputettavaa. Välttelee hiilareita ja maitotuotteita sekä kaikkea prosessoitua.

    • Moikka!
      En ole koskaan kertonut tarkkoja mittojani, mutta laihdutin noin 37kg. 🙂 Olen 171cm pitkä. Tsemppiä sulle todella paljon! Itselläni on edelleen vaikea tie elämäntapamuutoksen toteuttamisessa, mutta vielä ollaan kaidalla tiellä. 😉 Itselläni ei enää toimi vähähiilarinen ruokavalio, koska silloin en jaksa tehdä painoharjoittelua.

  2. Kiitos! Samoin sinulle. 🙂 Minä olen 177cm pitkä ja painan 75kg. Aloitin elämäntapamuutoksen viime vuonna elokuussa. Itse mietinkin juuri tuota hiilaripuolta, koska treenaan kotona HIITiä ja pilatesta, käyn kovatempoisessa zumbassa ja tanssimassa, että pitäisiköhän niitä ottaa takas jonkin verran kuvioihin jotta jaksaa paremmin. En oikein kyllä tiedä onko ruokavalioni ns. vähähiilarista. Vältän kotimaisia viljoja, perunaa, riisiä, sokeria ja maitotuotteita sekä kaikkea prosessoitua. Maitotuotteista en ole täysin pystynyt luopumaan. Esim. raejuusto on niin helppo välipala ja lisuke. Kulutan paljon kananmunia, pähkinöitä, oliiviöljyä, avocadoa, kasviksia, marjoja, kalaa ja kanaa mm. Nähtäväksi jää, mitä teen ruokavalion suhteen. Täytyy tarkkaa miettiä, jos sitä lähtee muokkaamaan. Olen niin rutinoitunut tähän ruokavalioon. Elämäntapamuutos on rankka. Se on jatkuvaa kamppailua itsensä kanssa. Täytyy muistuttaa itseään siitä, miten pitkälle on päässyt; ja olla miettimättä sitä mikä matka on vielä edessä. Läheisten tuki matkalla on hyvin tärkeää. Repsahduksia sattuu, ja niitä ei pidä jäädä murehtimaan. Ei pidä välittää muiden ikävistä kommenteista. Olen huomannut, että kateellisia riittää. Matka on vähän kuin vuoristorata. Joskus näet peilistä timmin mimmin ja elämä hymyilee, ja joskus et näe muutosta vaan pullukan plösön jolla on hirveä pelastusrengas ja mietit onko tässä projektissa mitään tolkkua. Mietit, miten kehtaat liikkua ensi kesänä bikineissä jne. Huonoina päivinä yritän pitää mielessä sen, miten elämäni on muuttunut. Jaksan arkea nyt paljon paremmin kun energiamäärät kasvoi huomattavasti ruokavalion muutoksesta johtuen, jaksan harrastaa liikuntaa ja rankkaa sellaista -mikä ei viime kesänä olisi tullut mieleenkään, ja voin mentaalisesti paremmin, en ole enää koko ajan alakuloinen ja saamaton, lähden innolla mukaan uusiin juttuihin ja haluan kokea uutta. Esim. uudet liikuntalajit kiinnostaa. Tsemppiä kovasti kaikille samassa tilanteessa oleville!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta