Miltä tuntuu syntymäpäivänä

Moikka!

Mullapas oli tänään synttärit ja täytin mahtavat 28 vuotta. Huomenna pidämme perheen kesken syntymäpäiväjuhlat, mutta tänään täytyi jo aloittaa juhlinta herkuttelemalla suklaalla.

 

28 vuotta tuntuu todella vanhalta ja vaikka en koekkaan varsinaista ikäkriisiä, tulen silti syntymäpäivieni kohdalla miettineeksi sen hetkistä elämäntilannettani ja elämäni suuntaa. Mihin kaikki vuodet ovat vierineet ja mitä seuraavaksi? Kaiken kaikkiaan saan olla suunnattoman kiitollinen elämästäni, koska minulla on kaikki oikeastaan todella hyvin. Asiat, jotka painavat mieltä ovat lähinnä ihmissuhdeasiat, mutta muuten elämä on mallillaan. Minulla on uskomattoman ihana perhe, joka on aina tukenut minua, vaikka olenkin aika erikoinen tapaus välillä. Mietin tänään olenko oikeasti onnellinen ja mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Täydellisessä maailmassa olisin tähän ikään mennessä valmistunut koulusta, päässyt työelämään kiinni, olisin onnellisessa parisuhteessa, asuisin isommassa asunnossa, johon mahtuisi Hilla ja Nasu saman katon alle ilman riitoja sekä suunnittelisin mahdollisesti jo perheen perustamista. Onnellisuus ei kuitenkaan muodostu yksittäisistä saavutetuista asioista tai parisuhdestatuksesta. Jos aina etsit puuttuvaa palaa elämästäsi, tulet aina olemaan tyytymätön ja jäät elämään ajatukseen ”Sitten olen onnellinen, kun minulla on…”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö minun kannattaisi pyrkiä parempaan tai kehittää itseäni. Sama ajatusmalli pätee esimerkiksi laihdutukseen, koska faktahan on, että painon pudottaminen ei tuo onnea. Laihduttajat, kuten minä itsekin syyllistymme liian usein siihen ajattelutapaan, että sitten kun olen laihtunut, olen onnellinen ja pystyn tekemään sitä ja tätä. Mitä jos et koskaan tulekkaan laihtumaan? Mitä jos elämäsi päättyy huomenna ja olet jättänyt tekemättä asioita vain sen takia, että mielestäsi olet liian painava?  Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos oivaltaisivat, että kehomme on ainoastaan kulkuväline ja se ei määrittele millään tavalla ihmistä tai saisi koskaan rajoittaa tekemisiämme tai halujamme.

Elä hetkessä on kulutettu klisee, mutta se pitää paikkansa. Elämä on tässä ja nyt ja onni rakentuu niistä asioista, joista pystyt nauttimaan juuri tässä hetkessä, sellaisena ihmisenä kuin olet juuri nyt. Onni on minulle sisäistä rauhaa ja arvostusta elämää kohtaan, eikä se onni muodostu materiasta tai konkreettisista asioista.  Vuosi vuodelta olen oppinut arvostamaan elämää aivan eri tavalla ja arvomaailmani on muuttunut ns. pehmeämmäksi. Tänään 29.5.2015 klo 23.30 tunnen olevani todella onnellinen juuri sellaisena kuin olen ja juuri tässä elämäntilanteessa, Nasu sylissäni kehräten. Kiitos!

Syntymäpäivien kunniaksi käytin neljä vuotta sitten ostamani kuorivan kasvonaamion ja toivon huomenna herääväni nuoremman ja hehkuvamman näköisenä. 😉 Toivottavasti en ole ainoa laiska nainen, joka ei jaksa hoitaa ihoaan sen kummemmin. En ole koskaan käynyt kasvohoidoissa, enkä koskaan käytä kasvonaamioita tms. Tästäpä tulikin mieleeni, että voisin tehdä postauksen ihon- ja hiustenhoitorutiineistani, kiinnostaako?

Siideripissiksestä sporttaajaksi

Moikka! Järjestelin kaappeja ja löysin muistitikun, josta paljastui vanhoja kuvia vuosilta 2005-2006. Noihin aikoihin olin noin 18-vuotias ja täytyy sanoa, etten muistanut kuinka kammottavalta olen näyttänyt. Huonot elämäntavat näkyivät hyvin selkästi ja meikkaustyyli sekä itseruskettavalla läträys oli jotain aivan järkyttävää. Tyyliäni voisi hyvin kuvailla sanalla trashy, vaikka silloin luulin olevani hyvinkin tyylikäs Burberryn vaatteideni kanssa. Noihin aikoihin join alkoholia vähintään kerran viikossa ja kävin näyttäytymässä Seduloissa, eikä elämään mahtunut paljon muuta, kuin dokaus ja shoppailu. Siideriä ja muita kaloripitoisia alkoholijuomia tuli lipitettyä vaikka millä mitalla ja poltin tupakkaa baarissa muiden seurana. Voi kun pääsisin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin ja voisin sanoa nuorelle Piparille, että tyttö hyvä ota itseäsi niskasta kiinni ja ala kunnioittamaan hyvinvointiasi! Tunnen osittain myötähäpeää vanhaa itseäni kohtaan, mutta kaikkein eniten tunnen empatiaa ja surua. Purin huonoa oloani syömiseen ja biletykseen, eikä oloni tietenkään sen paremmaksi muuttunut. Olin aina pienestä pitäen harrastanut paljon liikuntaa, mutta noihin aikoihin liikuin todella vähän, satunnaisesti pyörähdin salilla ja aerobinen tapahtui lähinnä yökerhon tanssilattialla.

Todellinen elämänmuutos tapahtui vasta 2011, kun lopetin juomisen kokonaan, puhdistin ruokavalion ja aloin harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Samalla, kun kilot karisivat, muutuin myös ihmisenä hyvin paljon ja mielestäni ainoastaan parempaan suuntaan. Minusta tuli paljon maanläheisempi ja sain erilaisen kosketuspinnan elämään. Ymmärsin, että vain minä ja ainoastaan minä voin vaikuttaa omaan elämääni ja omaan hyvinvointiini. Mielestäni minua ei edes tunnista samaksi ihmiseksi, vaikka kaiken tuon ylenpalttisen rasvan ja feikkikuoren alla oli aina se sama ihminen. Kliseisesti minusta tuli parempi ihminen. Oman kokemukseni kautta voin ainoastaan todeta, että terveellisiä elämäntapoja noudattava ihminen on paljon kauniimpi ja itsevarmemman oloinen, kuin baareissa juokseva siideripissis. Voin nykyään paljon paremmin fyysesti ja henkisesti, enkä vaihtaisi tätä oloa tai olomuotoa enää missään nimessä vuosien takaiseen itseeni. Kunnioitetaanpa siis omaa hyvinvointiamme ja itseämme, eikä myrkytetä kehoamme päihteillä tai roskaruoalla! Tsemppiä kaikille! 🙂

Muutamaa viikkoa vaille 28-vuotias Pipari

 

Vuosina 2005-2006….

 

 

Itkettää tää kuva 🙁