Tee mitä rakastat

Olen kirjottanut blogissani useaan otteeseen tavoitteistani ja haaveilemastani vartalosta. Tiedän, että saavuttaakseni unelmieni vartalon minun tulisi treenata pääpainotteisesti salilla ja sen ohessa tehdä myös jonkin verran aerobista treeniä. Tiedän tämän kaiken teoriassa ja sain myös hyviä tuloksia nopeasti ollessani kolmen kuukauden ajan valmennuksessa. Valmennukseni oli viime kesänä, kun pystyin vielä treenaaman rauhassa entisen asunnon kellarisalissa, jossa kävi vain muutamia muita treenaamassa. Pääsin usein treenaamaan yksin tai poikaystävän kanssa, joten treenaaminen oli täysin erilaista, kuin täysissä kuntokeskuksissa. Siellä ei tuijotettu, jos puuskutti kovaa ja ei tarvinut jonottaa taljoihin/laitteisiin. Sali-innostus hiipui lähes täysin muutettuani ja nykyään treenaan ainoastaan Satsilla. Rakastan käydä ryhmäliikuntatunneilla, etenkin spinningissa ja pumpissa, koska siellä saan olla rauhassa vain yksi muista, eikä kukaan ehdi tunnin aikana kiinnittä huomioita kanssatreenaajiin. Rakastan myös salitreenaamista ja käyn aina silloin tällöin myös salin puolella treenaamassa, mutta jotenkin vain ahdistaa treenata, kun salilla on niin paljon muitakin ihmisiä. Etenkin ärsyttää ällöttävät miehet, jotka kyylivät esimerkiksi maastavetoa tehdessä. Mielestäni tuijottaminen on ihan törkeää ja tekisi mieli näyttää keskisormea peilin kautta! Olen käynyt eri kellonaikoihin salilla, mutta silti koskaan ei pääse treenaamaan täysin rauhassa, paitsi ehkä joskus klo 7, mutta se on aivan liian aikaisin minulle. Tarvitsen ennen salitreeniä kunnon tankkauksen alle ja se ei ole mahdollista heti aamusta. Tiedän, että ahdistuminen salilla on täysin oma ongelmani ja jotkut pystyvät olla välittämättä muista ihmisistä, mutta itse olen sen verran ujo, etten pysty olla ajattelematta asiaa.

 

 

Olen harkinnut vaihtavani salia, mutta valitettavasti lähelläni ei ole muita saleja, paitsi Elixia, mutta siellä on varmasti ihan sama juttu. Toisaalta ehkä olisi parempi mennä kauemmas salille ja esimerkiksi vaihtaa naisten salille, jotta pääsisin oikeasti tekemään myös sitä salitreeniä. Voi olla, että pitkä välimatka olisi sen arvoista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olivat tavoitteeni mitkä tahansa, on pääasiallinen tavoitteeni se, etten tule enää koskaan lihomaan ylipainoiseksi. Elämä ylipainoisena oli omalla kohdallani päivittäistä helvettiä, enkä toivo sitä enää koskaan itselleni. Vaikka en treenaisikaan salilla, on itselleni tärkeintä, että harrastan liikuntaa säännöllisesti jossain muodossa vähintään neljä kertaa viikossa.  Oli treeni sitten spinningiä, juoksua tai mitä tahansa, olen iloinen siitä, että se auttaa pitämään painoni kurissa! Tiedän, ettei spinning auta kasvattamaan lihasmassaa ja en tule saamaan unelmieni muodokasta ja isoa peppua tällä treenirutiinilla, mutta sentään se auttaa minua pysymään edes jonkinlaisessa kuosissa. Uskon vahvasti, että on tärkeintä löytää itselleen mieluisimmat liikuntamuodot ja tehdä liikunnasta elämäntapa! Tee siis sitä mitä rakastat! Ei kannata harrastaa sellaista liikuntaa, jota joudut tekemään hampaat irvessä, koska on monia muita lajeja, joita varmasti voisit rakastaa. En koskaan joudu pakottamaan itseäni spinningiin ja odotan aina innolla tunnille pääsyä. Juokseminen sen sijaan tuntuu usein pakkopullalta, mutta teen sitä aina silloin tällöin vaihtelun vuoksi tai lenkkiseuran vuoksi.

Toivottavasti ymmärsitte pointtini ja juuri tämän takia en toivo kommentteja, joissa paasataan siitä, miten hukkaan aikaani treenaamalla väärin. Jos joku on oikeasti seurannut blogiani, hän kyllä tietää, että tiedän miten saan rakennettua itselleni lihaksikkaan vartalon, en ole tyhmä. Mielestäni en voi koskaan treenata väärin, jos treenaan ylipäänsä. Treenaaminen  on minulle aina plussaa! Ihminen, joka on aina ollut normaalipainoinen ei ehkä pysty ymmärtäämään mitä tarkoitan, mutta itse entisenä ylipainoisena olen todella tyytyväinen siihen, että olen pysynyt viime vuodet hyvin aktiivisena liikunnan suhteen ja tehnyt siitä elämäntavan. Olenko tyytyväinen vartalooni tai haaveilenko edelleen muodokkaasta ja timmistä vartalosta? Kyllä! Kaikesta huolimatta olen kuitenkin eniten tyytyväinen siitä, että minulla on hyvä kunto ja olen sporttinen nuori nainen. 🙂 Joku päivä varmasti löydän salin, jossa pääsen treenaamaan rauhassa ja sitten lähden tavoittelemaan unelmien vartaloa. Siihen asti ylläpidän nykyistä kuntoani ja nautin aidosti liikunnasta mitä teen, oli se sitten spinningia tai mitä tahansa. 🙂

Heppailemassa kesällä:)

 

pipari

12 vastausta artikkeliin “Tee mitä rakastat”

  1. Hyvä kirjoitus! Ittelläni samanlaisia ajatuksia ja välillä tuntuu että olen jotenkin huono treenaaja kun mielummin kävisin jumpilla 😀 ehkä se on tätä vallitsevaa fitness buumia, että ajatellaan salin olevan se ainoa oikea vaihtoehto pitää itsestään huolta. Omat tavotteet ei kuitenkaan liity lavalla esiintymiseen tai sellaisen kunnon saavuttamiseen. Haluan olla terve, normaalipainoinen ja urheileva! Itse lenkkeilen koiran kanssa päivittäin ja siihen lisäks sali/ kahvakuulailu/ jumppa 2-3 kertaa viikossa. Ja koitan muistaa olla ittelleni armollinen, ei haittaa jos joskus on viikko jolloin ei ehdi kun lenkkeillä, se on ihan ok. Tavotteena se, että liikkuminen tuo mielihyvää, ei stressiä!
    Tsemiä sinne treenailuihin! 🙂

  2. Just ton tuijottamisen takia käynkin sellasella salilla, missä on sekasali ja naisten sali erikseen. Naisten sali on ihan hyvä, joten miesten salilla en ole vielä käynytkään koska inhottaa sellanen tuijottaminen…Mua ei niin haittaa jos naiset tuijottaa. Ostin nyt ekaa kertaa salikortin, sitä ennen kävin uimahallin salilla jossa myös niitä miehiä oli ja usein kävinkin naisten salivuoroilla.

  3. Mahtava teksti! Oon täysin samaa mieltä. Monesti esim. Jutta ja superdieetit ohjelmassa kritisoin sitä, kun heillä on se ainut suunta, että salilla pitää käydä jos haluaa kiinteytyä ja pudottaa painoaan. Monesti se on todella epämiellyttävää varsinkin heille, jotka eivät vain yksinkertaisesti pidä siitä kuntosalilla käymisestä – heitäkin on. Tärkeintä munkin mielestä on harrastaa sellaista liikuntaa, josta itse nauttii 🙂 Tällöin myös on paljon todennäköisempää, että liikunnan harrastaminen jatkuu 🙂

  4. Tää on kyllä hauska ilmiö 😀 Siis tuo tuijottelu. Oon vasta tän vuoden puolella huomannu sen kun oon alkanu tehdä vaan salipainotteista harjottelua PT:n kanssa. Käyn myös yhdellä kuntokeskusketjulla treenailemassa ja ite en oo huomannu niinkään miesten tuijottelua vaan naisten! Ja yleensä sellaisten naisten jotka käy siellä salilla vaan ”näyttäytymässä” tai kävelemässä sillä juoksumatolla. On todella ärsyttävää kun ite puuskuttaa 120% lasissa viimesiä askelkyykkyjä kahvakuulat kädessä, niin joku kyylää sua täysin häpeilemättömästi ja ottaa lepiä, ja vielä ehkä kommentoi vähän kaverilleenkin mun touhuista. Oon alkanu kanssa tämän takia miettimään salin vaihtoa. Onhan se ymmärrettävää että se PT:n kanssa treenailu herättää ihmisissä kiinnostusta jo ihan sen takia että ”Aa, noi tekee tollasta, pitäsköhän itekki”, mutta se ihmisten törkeä kyyläily ottaa kyllä pattiin pidemmän päälle.

  5. Itsekin toivoisin voivani käydä pelkästään naisten salilla. Inhoan miesten tuijotuksia, joskus jopa jää jotkut laitteet välistä sen kyyläämisen takia. Sitten menen paikkaamaan näitä aikoina, jolloin on mahdollisimman vähän sitä limasakkia paikalla. Se ärsyttää ihan tosissaan! Naisten katseet ei haittaa, pari sanaakin voi vaihtaa. No problem!
    Antaisivat miehetkin treenirauhan oli se juoksumatto tai mikä tahansa laite.. Treenaan itseäni varten, mutta toivoisin että miehet kohteliaasti antais rauhan siihen.

  6. Mä tunnistan itseni sun tekstistä. Itsekin olen ylipainoinen ja kovasti yritän saada itseni kuntoon ja monella salilla oon kokenut tuijottelijoita, tosin aina ne ei oo pelkästään miehiä, vaan huomaan kyllä, et naisetki kattoo arvostelevasti. Tuntui, että siellä oli sellasia naisia, jotka oli meikattuna ja kroppa treenattuna katselemassa arvostelevasti vähän pulleita ja meikittömiä. Ainakin keskustan Satsilla ja Elixialla oli juuri sellanen meininki. Nyt käyn tossa Fressillä ja siellä mulle ei oo vielä tullut sellasta fiilistä, mutta en oo vielä kovin pitkään ollut siellä. Tuntuu, että siellä enemmän sellanen tekemisen ilmapiiri kuin näyttäytymisen ilmapiiri.

  7. Hyvä kirjoitus – tunnistin siitä paljon omiakin ajatuksiani. Mun mielestä tuijottajat on myös ikäviä – en ymmärrä, miksi salilla kaikki eivät vain keskity siihen omaan juttuunsa – itse keskitän huomioni lähinnä siihen, että sarjat tulee tehtyä täysipainoisina ja treeni menee perille. Välillä huomaan, että unohdan töllötyksen helpommin, kun kuuntelen jotain tsemppaavaa soittolistaa. Treenaan Kampin P&T:ssä ja siellä saa olla ihanan rauhassa – sali on kompakti, mutta laitteisiin joutuu jonottamaan vain harvoin.

  8. Itse treenaan Helsingissä Elixialla ja en ole huomannut tuijottelua kummankaan sukupuolen osalta ja porukka on muutenkin ihan ok jengiä. Katselua huomaan tulevan enempi naisten puolelta, mutta pääosin sellaista nopeaa vilkuilua you know 😀 ehkä syynä on se perus utelias luonne, mitä liikkeitä muut tekee ym. Saa treenata rauhassa ja laitteille pääsee hyvin mihin aikaan tahansa. Toki joskus joutuu ruuhkan vuoksi soveltamaan, mutta eipä tuo ole haitannut 🙂 Mutta käy ihmeessä testaamassa se Elixia, jospa se yllättäisi 😉 ja ei, en ole kyseisen puljun palveluksessa vaan rehellisesti tyytyväinen asiakas 😀

  9. Siis voi että mulla kans leipoo kii ne tuijottavat ukot salilla! Sitte kun se häiritsee paljon, niin aina tulee katottua et no vieläkö se vahtaa ja vahtaahan se! Pahimmassa tapauksessa vielä luulevat, että tuijotuksiin vastataan. YÖÖÖKSS! Tuntuu, ettei tosiaan saa olla rauhassa vaikka kuinka koitan olla välittämättä. Todella huonoa käytöstä tuijottaa muita reenaajia, koska pitäis antaa se oma ”rauha” kaikille :(((

  10. Tosi hyvä postaus!
    Kärsin itse vielä ylipainosta ja siksi kuntosalille meneminen on minulle todella haastavaa. Minusta tuntuu, että ihmiset katsovat, että mitä tuokin läski täällä tekee.
    Ystäväni ja oma äitini yrittää takoa päähäni ajattelua, että he ennemminkin ajattelevat, että hienoa, että hänkin on päättänyt alkaa elää terveellisempää elämää.
    Ehkä epävarmuuteni johtuu vain ja ainoastaan siitä, että minua hävettää oma ylipainoni niin paljon, etten halua kenenkään nähdä minua, varsinkaan salilla.
    Olen kuitenkin tehnyt nyt elämäntapamuutoksen ja toivon pian olevani paremmassa kunnossa. Kiitos paljon sinulle blogistasi ja siitä, että annat minulle päivittäin tsemppibuustin!!

  11. Olen aivan samaa mieltä! Tykkään todella paljon tehdä salin puolella painavilla painoilla, olen kauan treenannut tosi kovaa ja paljon. Yhtäkkiä tosin selivisi että minulla on lievä gynekeloginen laskeuma, todenäköisesti siitä syystä että lantiopohjalihakseni on ollut todella huonossa kunnossa ilman että olen itse sitä tiedostanut (en ole saanut lapsia eli tämä on aika harvinainen vaiva nuorille lapsettomille). Tällä hetkellä keskityn siis lantiopohjalihaksen treenaamiseen ja koska en halua pahentaa vaivaa ennen kuin se on taas paremmassa kunnossa niin en voi enää yhtäkkiä tehdä painavia toistoja, hyppyjä enkä kovaa juoksua. Tämän aikana olen todella alkanut ajattelemaan minkä takia tätä treeniä teen niin täysillä koko ajan. Olen rauhoittunut ja todella ajatellut asioita kunnolla. Esim. tajuaan että mitä mä sillä pyöreällä pepulla teen jos koko kohtu tipahtaa alas…asiat menevät tärkeysjärjestykseen ja haluan todella nauttia treenistä ja tietää että olen sisältäpäin vahva. Olen myös ymmärtänyt että teen tämän itseni takia ja että minulla on koko elämäni aikaa treenata että ei sitä koko aikaa tarvitse tehdä täysillä ja koko aikaa tehdä sitä tiettyä treeniä vaan todellakin tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä! Eli niinkuin sanoit kannattaa tehdä sitä mistä nauttii eniten ja minun tavoite on myös se että olen loppuelämäni aktiivinen.

  12. Moi,
    saisinko esittää miehisen näkökulman?

    Valitettavasti sille ei mahda mitään että heteromiehen mielestä treenattu ja joskus jopa ihan treenaamatonkin naisvartalo on kaunis. Raja kauniin ja kiihottavan välillä on häilyvä. Salilla kireissä trikoissa ja vielä kireämmässä paidassa huhkiva nainen on miellyttävää katseltavaa. Itse en sentään tuijota mutta aivan varmasti yritän nauttia hyvännäköisistä naisista. Joskus se vaatii katseen ”yleistä harhailua” ja joskus katsominen onnistuu esim. kahden peilin kautta. Ja tiedän etten ole ajatuksineni yksin. Treenikaverit tekee samaa ja pukuhuoneessa kuulee kommentteja naisista lähes kaikilta miehiltä.

    Jotkut mimmit ovat ratkaisseet tuijotusongelman pukeutumalla iänvanhoihin verkkareihin ja löysään paitaan. Kannattaa kokeilla. Olen joskus kokeillut juoksua trikoissa ja täytyy myöntää että kun vaatteet ei ”ahdista” on juoksu kuin alastomana olisi. Siksi ihmettelenkin miksi naiset pukeutuu salille tiukkoihin vartalonmyötäisiin asuihin. Itsestäni tuntuisi jatkuvasti siltä kuin olisin alasti.
    On olemassa löysiä mutta venyvästä kankaasta tehtyjä asuja jotka sallii kaikki treeniliikkeet mutta peittää kehonmuotoja. Miksette käytä sellaisia?

    Kaikesta huolimatta on mielestäni suora tuijotus törkeää. Mutta toisaalta, huomaan usein naisten tuijottavan minua. Teen esim. kyykkyjä ja kun olen saanut ne päätökseeen, vilkaisen peilin kautta ja huomaan jonkun mimmin tuijottavan – kunnes hän huomaa huomaamiseni ja kääntää katseensa pois. Onko se toisen katsominen nyt niin pahaa?

    Itse olen treenannut salilla 24 vuotta. En ole mikään bodari mutta semmosessa kohtalaisessa hoikassa kunnossa. Kun salille tulee ylipainoisia treenaamaan, itse ajattelen että he ovat oikeammassa paikassa, kun ne valmiiksi hoikkakroppaiset muijat jotka tulee salille vain heiluttelemaan painoja ja näyttäytymään. Kannustan kaikkia ylipainoisia salille ja urheilemaan. Ehdottomasti ARVOSTETTAVAA toimintaa ja jostainhan me kaikki olemma aloittaneet. Itsekin olin teini-ikäisenä suoraan sanottuna läski ja mietin myös uskallanko mennä salille ”hyväkuntoisten” sekaan.

    Piparille, jos haluat treenata ja ähistä, aloita crossfit. Itse aloitin muutama kuukausi sitten ja tässä harrastuksessa saa ähistä eikä kukaan katso pahasti. Cf-salilla näkee paljon, erittäin paljon, trikooasuisia peppuja mutta olen huomannut että on käynyt sama ilmiö minkä kaveri kertoi huomanneensa etelän lomalla; uimarannalla yläosattomissa aurinkoa ottavat kiinnostivat alkuun ihan mielettömästi, mutta muutaman päivän kuluttua paljaisiin tisseihin ei kiinnittänyt enää mitään huomiota. Asia muuttui arkiseksi. Niin on käynyt myös tuolla cf-salilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta