Piparin makutestissä Arlan proteiinirahka ja asiaa koiranpennuista

Tällä kertaa Piparin makutestissä on maitohyllyltä löytyvä uutuus, Arlan laktoositon proteiinirahka (maksoin rahkat itse, ei yhteistyö). Makuja löysin kaksi; mansikka-sitruunamelissa ja puolukka (Arlan sivuilta löysin myös maustamattoman version sekä vadelma-ruusunmarjan). Hintaa rahkalla oli n. 1.60e, eli on hieman kalliimpi, kuin esimerkiksi Valion Profeel -rahkat.

Maistoin ensimmäisenä mansikka-sitruunamelissan makuista rahkaa, joka muistutti maultaan aika paljon Rainbown -proteiinirahkaa (testipostaus täällä). Maku oli keinotekoinen ja tuntui jäävän kitalakeen kiinni. Rahkat ovat makeutettu sokerilla ja stevioliglykosidilla, minkä huomaa selvästi stevialle tyypillisellä ”soodamaisella” vivahteella. Rahka sisältää sopivan määrän proteiinia (20g/purkki) ja hiilarimäärä on myös maltillinen (13g/purkki). Hyvä ravintosisältö ei silti pelasta tätä rahkaa siltä faktalta, että se maistui pahalta. Puolukasta en viitsi sanoa muuta, kuin että se oli niin etovan makuista, että melkein heitin sen roskiin. Olin kuitenkin sen verran nälkäinen eilisellä road tripilla, että söin koko rahkan paremman puuteessa.

Suosittelenko? En! Jos kuitenkin pidät keinotekoisesta mausta tai esimerkiksi pidät Rainbown mansikkarahasta, suosittelen kokeilemaan tätä. Nämä rahkat saavat minun puolestani jäädä maitohyllyyn ja jatkossa ostan ProFeel- tai Skyr -rahkoja.

stevioliglykosidit
stevioliglykosidit
stevioliglykosidit
Ravintosisältö per 100g (purkki 200g)
Energia 290kJ / 70kcal
Rasva 0,2 g
josta tyydyttyneet rasvahapot 0,1 g
Hiilihydraatit 6,5 g
josta sokerit 6,3 g
Proteiini 10 g
Suola 0,1 g
Kalsium 110 mg
 

Sitten aiheeseen, jonka vuoksi moni varmaan edes lukee tätä postausta, eli suloisiin koiranpentuihin! Olen googlettanut japaninpystykorvan, kultaisennoutajan ja labradorinnoutajan kasvattajia ja huomasin, että eräällä kasvattajalla oli kolmeviikkoisia japaninpystykorvanpentuja. Otin yhteyttä kasvattajaan ja sovimme, että tulen katsomaan pentuja jo tulevana lauantaina, eli eilen. Kävin lauantaiaamuna tekemässä tentin koulussa ja sen jälkeen lähdin road tripille Saloon, jossa en ole itseasiassa käynyt koskaan aikaisemmin. Olin todella yllättynyt, että pennut olivat suunnilleen noin marsun kokoisia ja ne näyttivät mielestäni ihan pieniltä jääkarhunpoikasilta. En ollutkaan ennen nähnyt noin pieniä koiravauvoja ja sainkin melkein sydämen rytmihäiriöitä pentujen suloisuuden vuoksi. Pentujen nuuhkiminen ja silittäminen oli todella terapeuttista ja olisin voinut jäädä siihen istumaan tuntikausiksi. 🙂

Tää on niin söpö!
 
 

 

 

Minulle on varattu narttupentu tästä pentueesta, mutta en ole vielä varma kannattaako ottaa pentua maaliskuussa, koska silloin ei ole välttämättä tarpeeksi aikaa opettaa pentua talon tavoille. Ei tuntuisi hyvältä jättää pentua jo muutaman päivän jälkeen noin 6h ajaksi yksin kotiin. 🙁 Samalla kasvattajalla olisi toinen pentua todennäköisesti tulossa luovutusikään toukokuussa (mikäli emo on nyt tullut kantavaksi), joten saattaisi olla järkevää varata pentu myöhemmästä pentueesta, koska toukokuussa voisin pitää ainakin osan kesälomasta. Minua kuitenkin huolestuttaa, että narttu ei olekaan tullut kantavaksi ja jään ilman pentua, koska japaninpystykorva on todella suosittu rotu, enkä ole löytänyt niille montaa kasvattajaa, etenkään läheltä. Onneksi sain aikaa miettiä asiaa, etten tule tehneeksi hätiköityä päätöstä. Otin kuitenkin koiran milloin tahansa, aion tarjota sille mahdollisimman hyvän kodin. Joidenkin mielestä koiraa ei kannata ottaa kesälomalla, koska silloin koira tottuu siihen, että omistaja on niin paljon kotona, vaikka koiraa silloin totuttaisikin olemaan myös yksin. Mitä mieltä te olette?

Alunperin halusin urospennun, mutta ilmeisesti narttu olisi parempi ensimmäiseksi koiraksi. Japskien juoksut eivät kuulemma ole niin pahoja, joten sen ei pitäisi vaikuttaa päätökseen sukupuolesta. Molemmissa on varmasti hyvät ja huonot puolensa, mutta aion joka tapauksessa jossain vaiheessa leikata koirani, koska en halua ottaa vastuuta pentujen kasvattamisesta vielä pitkiin aikoihin. Koiran leikkaamisesta tuntuu olevan myös kahta eri koulukuntaa, mutta itse olen leikkaamisen puolesta.

Haluaisin ennen lopullisen päätöksen tekemistä käydä katsomassa vielä kultaisen- tai labradorinnoutajan pentuja ja emoa, jotta tulen olemaan varma rodusta. Japaninpystykorva tuntuu itselle sopivan kokoiselta ja luonteiselta rodulta, mutta haluan myös varmistaa, etten ihastu noutajiin. 😉 Perheeni haluaisi, että hankin noutajan, mutta hieman epäilyttää soveltuuko niin iso koira näin pieneen asuntoon, vaikka olisinkin aktiivinen ja tarjoaisin koiralle paljon virikkeitä.

Illalla, kun tulin kotiin Mini vaikutti normaalilta, reippaalta itseltään. Yhtäkkiä Miniltä kuitenkin petti jalat alta ja se alkoi ulvoa tuskissaan. Näytti siltä, kuin se olisi ontunut vasenta etutassua ja käveleminen näytti tekevän kipeää. Se meni hädissään piiloon sängyn alle ja ulvoi kivusta, kun sitä nosti. Nasu oli myöskin ihan hädissään, että mikä isosiskoa vaivasi. Olin ihan paniikissa, koska Minin käytökselle ei löytynyt mitään järkevää syytä. Tutkin Minin läpikotaisin, mutta en löytänyt siitä mitään vikaa. Mini kyhjötti flegmaattisena sohvan takana, joten soitin päivistykseen (okei rehellisesti sanottuna itkin hysteerisenä, enkä pystynyt itse soittamaan :D). Sain onneksi ajan tunnin päähän eläinlääkäriasema Aistista, joten ehdin hyvin rauhoittua siinä ajassa, kun tiesin Minin saavan apua. Eläinlääkäri tutki Minin, mutta mitään vikaa ei löytynyt ja Mini sai terveen paperit, ainoastaan hammaskiveä oli tullut paljon, joten sitä täytyy käydä poistamassa lähiaikoina. Mini kehräsi ja makasi todella nätisti koko tutkimuksen ajan ja eläinlääkäri totesi moneen kertaan, että Mini on kiltein ja rauhallisin kissa, jonka hän on koskaan tavannut. Olin niin ylpeänä äitinä vieressä kuuntelemassa kehuja ja vaikka 30min käynnistä rapsahtikin 135e lasku, se ei haitannut, koska olin niin mielissäni Minin käytöksestä ja siitä, ettei sillä ollutkaan mitään hätää. En ole koskaan kuullut, että Mini olisi ulvonut niin kivuissaan, joten oli parempi, että vein Minin tarkastutettavaksi varmuuden vuoksi. Eläinlääkärin mukaan Mini saattoi vain kärsiä tilapäisestä kiputilasta, ihan kuin ihmiset saattavat lyödä jalkansa pöydänkulmaan tms, mutta siinä ei ole mitään vaarallista.

Eläimissä on se huono puoli, kun ne eivät osaa kertoa suoraan mikä niillä on. Leikkimielisesti mietin, että Mini vain oli mustasukkainen koirien hajusta ja halusi luoda draamaa. 😀 Kotona Mini oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja oli leikkisä oma itsensä. Kyllä tuokin välikohtaus sai miettimään, että haluanko todella vielä kolmannen lemmikin, josta tulee kova huoli, jos jotain tapahtuu. Olen todella herkkä ihminen ja varmaan ylihuolehtivainen, joten joudun varmaan kasvattamaan koiranpennun pumpulissa. 😀 Ainiin, keksin muuten nimen koiranpennulle ja haluan siitä tulevan Pumpuli, oli se sitten tyttö tai poika!

pipari

23 vastausta artikkeliin “Piparin makutestissä Arlan proteiinirahka ja asiaa koiranpennuista”

  1. mä otin reilu kolme vuotta sitten koiran sillain, että oltiin kaks viikkoa lomalla eli kotona sen kanssa. En olis kyllä malttanutkaan mihkää töihin lähteä 😀 Ja sit seuraavan kuukauden se joutu olla vain 4-6 tuntia yksin kerrallaan. Mun mielestä toi oli ihan toimiva ratkaisu ja sit vasta tammikuusta (kun pentu oli tullut marraskuussa) nii se jäi pidemmiksi ajoiksi yksin. Musta ainakin tuntui, että se oli siinä vaiheessa ehtinyt jo tottua kotiin ja sen omistajiin ja sit uskoin ettei se pelänny yksin kotona 😀 mut mistäs noista oikeesti tietää, haha. koiranpennut on kyllä niin sulosia! <3 vaikka järki meinas lähtee ku meijän koira oppi sisäsiistiksi vasta juhannuksena eli puoli vuotta harjoiteltiin! huh. En tajuu miten sillä meni niin kauan, kun siihen oikeesti panostettiin paljon aikaa ja vaivaa 😀

    • Joillakin roduilla ilmeisesti saattaa kestää kauemmin oppia sisäsistiiksi. Oon myös lukenut, että sisäsiistiksi opettaminen saattaa viivästyä, jos pentua ei ehdi olla opettamassa alkuaikoina. Tietenkin tämä voi olla myös yksilökohtaista, mutta pääasia, että koira tulee edes joskus sisäsiistiksi. 😀

      Mua kans vähän jännittää, etten pystyis jättää pentua pitkäksi aikaa yksin ja haluaisin vain jäädä sen kanssa leikkimään. Koiran parhaaksi se tietenkin on, että opetetaan alusta saakka olemaan yksin, ettei tule eroahdistusta. Mua oikeen ottaa nyt sydämestä, kun mietin kuinka ihanaa on saada oma koira! 😀

  2. Hullu koiranainen täällä taas! 😀 Mielestäni EHDOTTOMASTI EI kannata ottaa koiraa lomalla, vaan ihan tavallisen arjen keskelle. Toki ehkä ensimmäinen päivä uudessa kodissa voisi olla rauhallista tutustumista, eikä pentua nyt ehkä seuraavanakaan päivänä voi jättää 9 tunniksi yksin (tarvitsee ruokaakin siinä välissä), mutta jos pennun ensimmäiset kokemukset uudessa kodissa ovat sellaisia, että se laumanjohtaja (=sinä) olet kotona kokoajan, eroahdistus kehittyy paljon suuremmalla todennäköisyydellä siinä kohtaa kun normaali arki alkaa. Itse jätin pennun yksin kotiin 4 tunniksi jo seuraavana päivänä (jouduin lääkäriin), ja koira jäi pentuaitaukseen ihan tyytyväisenä. Rajattu alue helpotti ahdistusta (ja koira ei päässyt tuhoamaan mitään tai satuttamaan itseään), ja aitauksella jatkettiin niin pitkään kunnes tuntui sopivalta päästää pentu vapaaksi yhteen isoon huoneeseen, jossa sai odottaa työpäivän ajan. Näin olen välttynyt kaikelta eroahdistukselta, ja nyt tuo 1,5-vuotias tuntuu hyvinkin täysjärkiseltä kaverilta 🙂

  3. Moi! Crazy cat lady täällä. 😀
    En tarkoittanut, että olisin loman aikana koko ajan kotona, tietysti silloinkin pitäisi opettaa koiralle olemaan yksin. Lomalla voisi yksin oloa pidentää vähitellen ja poistumista muutamia kertoja päivässä. Jos otan koiran maaliskuussa, joutuisi koira parin päivän jälkeen jo olemaan noin 6h yksin (työvuorot yleensä n. 5h). 🙁 Tuntuu aika pitkältä ajalta pennulle. Toisaalta kasvattaja sanoi, että maalaisjärjellä pärjää ja ihmiset hössöttävät liikaa pentujen kanssa, kyllä koira pärjää ja tottuu.

    En millään malttaisi odottaa pennun hankkimista, mutta täytyy selvittää vielä, kuinka kauaksi aikaa pennun voi jättää yksin alkuaikoina, eli onko 6h liikaa. Mä oon miettinyt tuota aitausta, mutta siitä tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä. Hankkisin aitauksen nimenomaan koiran lepopaikaksi, en rangaistusalueeksi. Pentu todennäköisesti tuntisi olonsa turvalliseksi omassa aitauksessaan, jossa on sen oma peti.

  4. Mekin just otettiin koiranpentu edellisen koiran kuoltua. Kyllä se pentu pärjää, jos sen jättää yksin jokune päivä sen kanssa olis varmaan hyvä aluksi olla, uudet paikat jne pelottaa. Kunhan sillä on turvallista. Me jätettiin heti pentu yksin puuhailemaan omiaan ja oltiin toisessa huoneessa pitkiä aikoja. Vähitellen totutettiin se yksin oloon. Kyllä koirat tottuu, parempi ku totuttaa sen niihin asioihin samantien, mitä se tulee kohtaamaan normissa arjessa. Söpöjä pentuja 🙂

    • Onnea uudesta perheenjäsenestä! 🙂
      Kotini aion tottakai ”pentuvarmentaa”, eli kaikki johdot yms. piiloon. 🙂 Keittiön alakaappeihin ajattelin laittaa lapsilukot. Kiitos rohkaisusta, luulisi kyllä pennun pärjäävän itsekseen jo kolmen päivän totuttelun jälkeen, mutta täytyy vielä etsiä lisää tietoa aiheesta. 🙂 En halua traumatisoida pentua tai luoda eroahdistusta.

  5. Terveiset vaan Salosta! Ihanasti kirjoitat sun kissoista, tuli oikeesti kyyneleet silmiin:) kissat on niin lähellä tämän tytön sydäntä ja heti aloin miettiä omia rakkaita, nykyisiä ja hyvästeltyjä:( ihanasti kirjoittelet! 🙂

    • Mini ja Nasu on mun perheenjäseniä, joten ne ovat mulle todella tärkeitä, enkä halua edes miettiä elämää ilman niitä! :I Kiva kuulla, että lukijoista löytyy muitakin kissafaneja. 🙂

  6. Meille tuli aikoinaan koiranpentu perjantaina ja jo maanantaina menimme mieheni kanssa töihin. Viikonlopun aikana opetimme koiran olemaan yksin vähitellen, aina kuitenkin joka kerralla nostaen yksinoloaikaa. Mielestäni on parempi, että koira oppii olemaan yksin mahdollisimman aikaisin, jotta tottuu normaaliin rytmiin. Lomalla saattaa olla vaikeaa pysyä poissa kotoa 3-6h ja siinähän saattaa mennä helposti loma ”hukkaan”. Sitten kun pidät lomasi, on koirasi tottunut jo normaaliin arkirytmiin ja on vain iloinen, kun lomalla ehdit harrastaa sen kanssa! =)

    • Kuulostaa hyvältä! 🙂 Vaikuttaa siltä, että pennun uskaltaisi tosiaan jättää jo muutaman päivän jälkeen yksin pidemmäksi aikaa, kunhan olisi sitä ennen totuttanut yksinolemiseen porrastetusti. 🙂

  7. Samaa mieltä tosta mansikka-sitruunamelissasta! Mulla on kaapissa viellä puolukka odottamassa mutta en tiedä uskallanko maistaa arviosi jälkeen :DD Elättelin toivoa, että se olisi parempaa kuin tuo mansikka 😀

  8. Hei Pipari! Toivottavasti tuleva kommentti ei loukkaa sinua. Haluan vain, että teet järkevän päätöksen asian suhteen. 🙂

    Kuulostaa vähän siltä, että hieman hätäilet asian kanssa. Toki oot varmasti asiaa miettinyt pitempääkin kuin mitä blogissa on asia aktiivisesti ollut esillä, MUTTA… se, että sulla on esimerkiksi kaksi todella erilaista rotua harkinnassa, kielii mun mielestä ettet ehkä ole tarpeeksi perillä siitä, 1) mitä haluat, 2) millaisia rotuja nuo on ja 3) mitä voit koiralle tarjota. Noutajat ja pystykorvat ovat koon lisäksi hyvinkin erityyppisiä luonteidensa puolesta. Japsi on pystykorvalle tyypillisesti paljon ”terävämpi”, haukkuherkempi ja valppaampi. Noutajat taas ovat tyypillisesti tosi lupsakoita, täynnä rakkautta jne., mikä tuo omat ongelmansa: ainakin suurin osa mun tuntemista noutajista hyppii paljon vasten ja tuo muutenkin itseään tykö kokoajan, mikä on mun mielestä rasittavaa (ja myös vaarallista toi hyppiminen). Aktiivisuudesta on vaikea sanoa, koska mun mielestä koira tottuu paljon siihen mitä sille tarjotaan. Suinkaan ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että pienenä koirana japsi ei kaipais liikuntaa. Itse saksanpystärin omistajana (hyvin samantyyppinen japsin kanssa) voin sanoa että elämä osaa olla aika raskasta jos toi sähikäinen ei saa liikuntaa tarpeeks – ja ei pelästään hihnalenkkejä vaan vapaana juoksentelua metsässä ja koirapuistossa. Puhumattakaan aivotyöstä. Noutajista mulla on sellanen mielikuva että nuorena vaativat välillä ihan mielettömästi aktivointia ja silti kotiin tullessa voi sohva olla hajotettuna ympäri kämppää. Pieni koira tietty saa suhteessa vähemmän tuhoa aikaan, mutta enemmän toi tuhoamistaipumus varmaan riippuu siitä yksilöstä minkä satut saamaan.

    Mihin rotuun päädytkin, kannattaa tiedostaa sen rodun ”heikkoudet” ja miettiä sitä kautta kriittisesti sitä sun valitsemaa pentuetta. Japseilla esiintyy jonkun verran arkuutta, mitä kannattaa vältellä. (Huolellisella sosiaalistamisellakaan et välttämättä saa arkuuteen taipuvasta japsista täysin ns. sosiaalista koiraa, ja toi arkuus ei välttämättä pennusta vielä näy. Emän luonne sen sijaan antaa paljon viitettä tulevasta.) Kultseilla ja labbiksilla taas on ehkä enemmän terveyspuolella juttuja, mitä kannattaa tarkistaa (mm. lonkat), luonnevikoja kai vähän vähemmän? Näistä saa koirafoorumeilta ja rodun harrastajilta tietoa. Mä en voi painottaa tarpeeksi sitä, miten paljon mun mielestä kannattaa panostaa sen tulevan pennun pääkopan terveyden varmistamiseen, koska huonohermoisen koiran kanssa eläminen ei ole helppoa. Fyysinen terveys ei tietysti ole yhtään vähemmän tärkeä asia, sillä puutteet tässä näkyvät koiran elämänlaadussa ja elin-iässä – ja mahdollisesti sun lompakossa, jos joudut eläinlääkärillä ravaamaan.

    Japsi-pentueita kyllä syntyy sen verran, että jos yhtään epäröit niin älä vielä ota tästä pentueesta. Japsien lisäksi kannattaa tutustua mittelspitzeihin ja volpino italianoihin (saksanpystykorva ja italianpystykorva), hyvinin samanaltaisia rotuja japsin kanssa niin ulkomuodolta kuin luonteeltaanin. Kaikki ovat pieniä pystykorvia, hyvin eloisia, valppaita, omistajaan kiintyviä pikku sähikäisiä. 🙂 Jos pidät tärkeänä sitä, että pentu löytyy läheltä, niin varmasti noiden kolmen rodun piiristä löytyy pentueita läheltä pk-seutua. Ei kai tää koiran hankkiminen nyt kuukaudesta tai kahdesta ole kiinni?

    Olethan muuten varautunut siihen, että liikunta voi hekeksi jäädä vähemmälle? IKINÄ et voi tietää, mitä saat, kun pentu kotiutuu. Oma penne oireili heti alusta voimakkaasti yksinoloon, ja eroahdistuksen kanssa kamppailtiin tonne 9kk ikään asti (jokainen yksinolo, oli se 2min tai 8h, koira huusi täyttä kurkkua koko ajan). Nytkään ei täysin huoletta tuota voi jättää yksin, vaan pitää miettiä tarkkaan liikunnat (sopivan rauhallista mutta väsyttävää liikuntaa ennen yksinoloa), aktiivisuus (kierrokset alhaalla kun jää yksin) jne. ennen kuin jätetään yksin. Ekojen kuukausien aikana kun pentu tuli, en tosiaankaan voinut kuvitellakaan lähteväni joka ilta luentojen jälkeen mihinkään ja mulla sentään oli poikakaveri auttamassa, eli 50-50 oltiin illat kotona pennun kanssa, ja silti ne omat menot karsiutui hurjasti. (Ja vaikka nyt ajattelisit, että ”kyllä pystyn pitämään liikunnat entisellään”, niin lienee järkevää edes hypoteettisesti ajatella tilannetta, jossa joudut jättämään liikunnat pennun takia hetkeksi vähemmälle.)

    Toivottavasti ei ollut liian nega kommentti. 🙂 Nää on vaan asioita, joita on mun mielestä äärettömän tärkeä miettiä ennen pennun hankintaa. Ei ole oikein pentua eikä sua kohtaan, jos ette ole ns. match. Pentu ansaitsee kodin, jossa sen tarpeet ymmärretään ja täytetään, ja sä ansaitset koiran joka vastaa sun odotuksia. Ei ole kenenkään edun kaltaista, jos hankit pennun jonka kanssa sitten tuleekin ongelmia tai johon et ole täysin tyytyväinen. Päätös, jonka teet, sitoo sua kuitenkin vuosiksi eteenpäin, joten ei kannata hätäillä. Pentukuumeilu on niin raastavaa, eikä se pentujen näkeminen yhtään auta asiaa, mutta yritäthän pitää pään kylmänä ja ajatella asiaa myös järjellä.

    Paljon onnea kuitenkin, kyllä se oma pentu sieltä löytyy ja on kaiken odotuksen arvoinen. 🙂 <3 Mulle saa laittaa sähköpostia, jos haluat lisää jutella asiasta. En todellaan esitä olevani mikään asiantuntija, mutta kyllä jotain olen tässä vuoden sisällä oppinut koirista ja osaan katsella niiden sukutauluja "sillä silmällä" just terveyden ym. kannalta.

    • Moikka!
      En tietenkään ottanut kommenttia negana. 🙂 Olen etsinyt molemmista roduista paljon selvää ja tutkinut myös muiden rotujen ominaisuuksia. Tiedostan japskin ja kultsin hyvät sekä huonot puolet. Vaikka molemmat ovat hyvin erilaisia rotuja, löytyy molemmista ne mulle tärkeimmät kriteerit, joita olen miettinyt koiran hankinnassa. Tietenkin jokainen koira on yksilö, mutta uskoisin molempien rotujen sopivan mulle. Perheeni haluaa kultaisennoutajan, mutta itse haluaisin japaninpystykorvan, vaikka kultsi onkin ollut aina haaveena. Kultainennoutaja tuntuu kuitenkin enemmän ns. perhekoiralta ja saattaa olla ajankohtainen joskus myöhemmin. Japski on kooltaan parempi ja tuntuu muutenkin enemmän mun jutulta.

      Olen miettinyt muitakin pystykorvia, mutta japaninpystykorva on ainoa, joka sopii ensikertaiselle, ei ole niin haukkuherkkä, kuin pienemmät pystykorvat, on kooltaan sopiva, jaksaa lenkkeillä jne.

      Harkitsen kyllä tarkkaan minkä rodun ja yksilön otan, eli en anna sydämenmuotoisten lasien hämätä. 🙂

    • ”Harkitsen kyllä tarkkaan minkä rodun ja yksilön otan, eli en anna sydämenmuotoisten lasien hämätä.” Peukku tälle! 🙂

      ”Olen miettinyt muitakin pystykorvia, mutta japaninpystykorva on ainoa, joka sopii ensikertaiselle, ei ole niin haukkuherkkä, kuin pienemmät pystykorvat, on kooltaan sopiva, jaksaa lenkkeillä jne.”

      En tiedä mihin pohjaat nuo väitteet (luulot), ettei esim. mitteli sovi ensikertalaiselle, ole vähemmän haukkuherkkä tai jaksa yhtä paljon liikuntaa. (Lyhyesti: mitteli on siis saksanpystykorvista se keskikokoinen, muitakin kokomuunnoksia löytyy pikkuruisesta pomeranianista isompaan grosspitziin/keeshondiin.) Mittelit on säkältään 30-38cm ja painoltaan about 5-11kg, eli kokoeroa japseihin ei ole muuten kuin tietysti yksilötasolla. Nartut molemmissa roduissa tavanomaisesti pienempiä. Haukkuherkkyys on myös pitkältä yksilöstä ja koulutuksesta kiinni, enkä ole (kummankin rodun kanssa tekemissä ollessani) koskaan kuullut että japsi olisi mitteliä hiljaisempi. (Äänenkäyttöhän liittyy usein vahtiviettiin, mitä löytyy niin japsilta kuin mitteliltä. Vahtivietty kaiketi periytyy jossain määrin, eli tätä kannattaa kysellä kasvattajilta. Plus sillä koulutuksella on iiiiso vaikutus, kuten varmasti tiedät!) IMO noi pienet kokomuunnokset (pomeranian, kleinspitz), joita en edes suositellut sinulle jos luet ton edellisen viestin tarkkaan, haukkuu usein enemmän ihan vaan siksi, että ihmisistä se on hurjan söpöä kun tollanen pieni karvapallo vähän pörhentelee pentuna, ja siinä sitä sit ollaan sen aikuisen räyhän kanssa sormi suussa tai mahdollisesti aikuisenakin pidetään sitä söpönä… Liikuntaa ja aktivointia tarvitsevat/jaksavat yhtä paljon mitteli ja japsi. Eli en rajais mitteliä pois laskuista vielä, jos siis sulla ei muuten ole mitään noita saksanpystäreitä vastaan, se kun on aikalailla samanlainen pakkaus japsin kanssa. 🙂 Eli yksilöiden väliset erot isompia kuin rotujen väliset. Sitä italianpystäriä (volpino italiano) en osaa vertailla noiden sun kriteerien mukaan, kun en ole kovin montaa sellaista livenä nähnyt, mutta kuulemani mukaan hyvin paljon samantyyppisiä näitten muiden kanssa. Summa summarum: olen eri mieltä siitä, ettei mitteli istuisi noihin sun kriteereihin tai että se olisi vähemmän soveltuva ensi-koiraksi, äänekkäämpi tai vähemmän liikuntaa kaipaava. Plus ulkonäöllisesti eroa noilla roduilla ei maallikko edes erota.

      Ei ole tarkoitus mollata japseja missään nimessä, tai yrittää saada sua ympäripuhuttua ottamaan esim. mitteli. Mun mielestä noi ei vaan eroa toisistaan niin kummoisesti, että jos sua huolettaa japsi-pentueiden vähäisyys (ja sillä perustelet sitä, että sinun on otettava se pentu n-y-t, mikä on mun mielestä iso virhe ja huono syy ottaa pentu just nyt – jos siis muuten epäilyttää), on muut pystärit, esim. mitteli, yksi mahdollisuus (esimerkisi: valkoisia mittelipentueita syntyi viime vuonna yli 20 kpl (jos se väri on sulle tärkeä), yhteensä mitteleitä 155 pentuetta; vrt. japseja se 50 pentuetta). Mutta, tiedän kyllä toisaalta miltä tuntuu kun se oma rotu löytyy, en itsekään osaisi kuvitella että olisin vaihtanut rotua sen jälkeen, kun se oma löytyi. 🙂 Mutta mä myönnänkin rehdisti sen, että omaa pentuetsintää tuli kyllä harrastettua visusti ne vaalenanpunaiset sydänlasit silmillä.

      Ps. Pumpuli on ihana nimi! <3 Ja oon samaa mieltä tosta, että pieni koira sopisi paremmin sulle nyt, ja kultsit on enemmän sellasia perhekoiria omissakin mielikuvissa. 🙂

    • Olen etsinyt paljon tietoa myös mittelistä. Kyseinen japskien kasvattajalla, jonka kävin, on kasvattanut myös mitteleitä. Hänen vuosien kokemusten mukaan japskit ovat luonteeltaan paljon pehmeämpiä ja mittelit ovat itsepäisiä, haukkuherkempiä ja sellaisia hössöttäjiä. Tietoni näiden rotujen eroista pohjautuu siis keskustelupalstoilta lukemiini kokemuksiin ja tämän kasvattajan mielipiteeseen.

      Olen laskenut mittelin pois vaihtoehdoista, koska se ei tunnu ns. omalta. Pidän ulkonäöllisesti vaaleista koirista ja valkoisia mittelpentuja ei ole ainakaan vielä löytynyt. Olen aina haaveillut kultaisesta noutajasta, mutta ”löysin” japskit kuusi vuotta sitten, kun aloin etsimään tosissani sopivaa rotua. Silloin ei vain exä suostunut hankkimaan koiraa (hyvä, koska erosimme) ja tähän päivään asti olen ”joutunut” odottamaan sopivaa hetkeä. Olin kuuden vuoden aikana yhden vuoden sinkkuna, mutta silloin olin vielä niin kiireinen koulun takia, etten olisi voinut sitoutua koiraan.

    • Ompas mulla sitten sattunut tuuri, kun tuntemani mittelit (oma mukaanlukien) ovat pehmeitä ja ei turhan haukkuherkkiä. 😀 Hössöttäjällä en tiedä mihin viittaat, mutta jos siihen pystäreille ominaiseen jokapaikassa mukanaoloon ja eloisuuteen ja vilkkauteen, niin se on kyllä totta, mutta käsittääkseni japseillekin se vilkkaus on hyvin ominaista.

      Mielipiteitä saa olla monia (kunhan ne on perusteltuja…) Anyways, hyvä että olet oman rodun löytänyt. 🙂

  9. Moikka!

    Kiva kun olet ottamassa pentua ja punnitset asioita monelta kantilta 🙂 Itselläni on kaksi suomenlapinkoiraa, ja molemmat olen ottanut loma-aikoina. Sitä suosittelisin kyllä muillekin, koska silloin pennun sosiaalistamiselle yms on enemmän aikaa paneutua kunnolla heti ekoista päivistä lähtien. Yksinoloa kannattaa kuitenkin ruveta harjoittelemaan mahdollisimman pian (ei nyt välttämättä ihan parin ekan päivän aikana), lyhyitä aikoja kerrallaan. Loma on kuitenkin tuossa plussaa, kun pentua ei tarvitse heti jättää moneksi tunniksi yksinään, vaan voi totutella siihen pikkuhiljaa. Peruskoulutuksen lisäksi kaikista tärkein juttu ihan pikkupennusta lähtien on tuo sosiaalistaminen. Eli pentua on hyvä kuljetella mukanaan ihan joka paikassa; tuttujen luona, eri kulkuvälineissä, kaupungilla jne, niin tottuu erilaisiin ympäristöihin siinä iässä kun oppimiskyky ja uusien asioiden omaksuminen on parhaimmillaan. Ja tietenkin koirakontaktit on tosi tärkeitä, eli treffailkaa paljon eri näköisiä ja kokoisia koiria, pentuja ja aikuisia 🙂 Kannattaa ehdottomasti hankkia Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus, ihan mainio opus ja mielestäni jopa välttämätön jokaiselle uudelle (tai vaikka kokeneemmallekin) pennun omistajalle! 🙂

  10. moi! en ole maistanut noita arlan rahkoja, kun ovat turhaa sokeria tunkeneet niihin. pitäydun mieluummin oikeassa rahkassa. jäin kuitenkin miettimään, että mistä veikkaat keinotekoisen maun tulevan? mitä lisäaineita niissä on?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta