What you eat in private is what you wear in public

Moikka!
Olin tänään treenaamassa salilla kaverini kanssa ja kerrankin Satsilla oli todella hiljaista, joten saatiin tehdä rauhassa kunnon jalkatreeni. En ole pitkään aikaan kyykännyt Smithissä, mutta nyt täytyy ottaa se ehdottomasti jalkatreeneihin mukaan, sen verran hyvän polteen sillä saa reisiin ja pakaroihin. Treeni kulki ihan kivasti, vaikka maha pullotti ja olo oli pöhnäinen. Repsahdin eilen ihan totaalisesti väsymyksen vuoksi ja söin nachopussin ja ranskankermapurkin. 😀 Olo oli sen mukainen ja peilistä katsoi aamulla pöhöttynyt ja väsynyt Pipari. Jos mulla ei olis näin usein tällaisia takapakkeja, olisin varmaan tosi hyvässä kunnossa tällä treenimäärällä. Kuin sattuman kauppaa luin Iltalehdestä, että Jennifer Lopezin täydellisen vartalon salaisuus on itsekuri. ”En ole ihminen, joka sortuu. Se ei tee oloani hyväksi. Joku voi kokea lohdulliseksi, että voi istua alas ja syödä purkillisen jäätelöä, mutta sellainen saisi minut oksentamaan,” kertoo Jlo. Tuo iski muhun kyllä ihan täysin, koska niin simppeliähän se on – jos ei ole itsekuria, on turha odottaa täydellistä vartaloa. 

44-vuotias Jlo vuonna 2014.  Dat ass! (Kuva lainattu)
Kuva lainattu.

Huomasin salilla voimatasoni laskeneen todella paljon. Tein ennen ylätalja eteen 35-40kg, mutta nyt jouduin laittamaan painoa 25-30kg. Treenasin valmennuksen aikana säännöllisesti salilla syksyyn saakka, kunnes motivaatio katosi ja siirryin taas jumppatunneille. Välissä oli tietenkin myös 7vko sairastelu, mutta en silti odottanut lihasteni rupsahtaneen noin pahasti. Nyt pitäisi tosissaan ottaa itseään kiinni ja palata takaisin salitreenin makuun, edes sovittaa 2-3 salia viikkoon. Jumpissa vaan olisi niin paljon kivempi käydä, mutta eipä niillä muokata vartaloa. Tarvisin jonkun piiskaamaan mua siihen viereen tai ainakin uudet treeniohjelmat, jotka saattais motivoida. Oon harkinnut tilaavani Anna Virmajoelta uudet treeniohjelmat kesäkuntoa (tai siis elämän kuntoa), varten, ohjelmat voi tuskin olla huonoja. 🙂 Ruokaohjelmaa en erikseen tarvitse, koska tiedän kyllä miten syödä, täytyisi vaan saada Jlo:lta sitä itsekuria. 😉

Pipari 2012

 



Liikuntasaldo20-26.1
Ma: –
Ti: Sali (rinta-olkapäät-ojentaja-hauis)
Ke: Spinning 45min, Sali (selkä-takareidet-pakarat-vatsa)
To: Sali (rinta-olkapää-ojentaja)
Pe: Spinning 55min
La:-
Su: –

pipari

10 vastausta artikkeliin “What you eat in private is what you wear in public”

  1. Eilen oli kyllä kumma päivä! Menin salille 16:30 ja siellä oli mun lisäksi 2 ihmistä! Samaan aikaan alkoi pumppi, johon meni myöskin 2 pumppaajaa. Pelkään, että menee koko sali konkkaan tolla menolla ja sitten mä oonki ongelmissa :/ Ja tämä siis Helsingissä!

    • Voi ei, toivottavasti eivät ole lopettamassa! Kuntosaleille alkuvuosi on kuuminta aikaa, joten aika huonolta näyttää. :/ Tosin oon melkein kateellinen siitä, että sun lähellä on noinkin rauhallinen sali, jossa voi keskittyä omaan tekemiseensä paremmin!

  2. Niin osuva toi otsikko! 🙂 Ja kunpa mullakin olis Jlon itsekuri – sekä geenit! 😀

    • Sanos muuta!! Onneksi itsekuria ja vartalo voi harjoittaa ja muokata niin paljon, kuin haluaa!! 😉

  3. Olipas muuten hyvä otsikko! En oo tuohon lausahdukseen missään vielä törmännyt, mutta paikkansahan se pitää. Täytyy visisin lopettaa tää salasyönti sairaspedissä kun tulee herkuteltua vähän liikaakin nyt kun taas makuaisit on palannut… 😉 hehe.

    • Mäkään en ollut aikaisemmin törmännyt tuohon, mutta se tuli yksi päivä vastaan, kun selasin jotain motivoivia kuvia. 🙂 Mun mielestä on hauska, että sitä kuvittelee voivansa herkutella ”salassa”, kun todellisuudessa se ”salaisuus” näkyy siinä vyötäröllä. Ihmiset on kyllä hölmöjä, etenkin naiset näissä asioissa!

  4. Älä ole turhan ankara itsellesi. 🙂 Tottahan se toki on, että ”täydellisellä” itsekurilla sitä varmasti itse kukin olisi paremmassa kunnossa. Mutta kuinka monella oikeasti on niin hyvä itsekuri, ettei ikinä sorru mihinkään ns. kiellettyyn ja syö aina täydellisesti?!? Väitän, että ei kovinkaan monella. 🙂 Itse olen läpi käynyt suurinpiirtein samanlaisen painonpudotus prosessin kuin sinä ja matkan varrella on ollut anoreksiaa, ahmisista, ortoreksiaa, ja nyt noin vuodesta 2011 enemmän tai vähemmän terveellistä ja tavallista elämää.
    Faktahan taitaa olla se, että vaikka kuinka yrittää niin harva nainen on aina sinut itsensä kanssa. Aina on jotain parannettavaa! Tänään tuntuu, että läskiä on liikaa, huomenna tuntuu, että lihasta on ehkä kuitenki liikaa ja ylihuomenna tuntuu, että kaikki on huonosti. Itse olen käytännössä huomannut, että monesti negatiiviset ajatukset vaikuttavat treeniin ja myös siihen treeni-intoon. Tällaiset ikävät ajatukset lisäävät väkisinkin stressiä ja tuovat eräänlaisia paineita siihen tekemiseen. Kun itse huomaan näitten ikävien ajatusten ottavan vallan niin pydähdyn ja mietin, että minkä takia oikeen treenaan ja syön terveellisesti. Katson itseäni peilistä ja vertaan nykyistä peilikuvaani esimerkiksi vanhoihin kuviin.

    Salilla tai ylipäätään treenatessa ei pitäisi miettiä liikaa vaan nauttia siitä mitä tekee. 🙂

    Tsemppiä sinulle treeneihin ja kiitos kivasta blogista! 🙂

    • Liian ankara ei tietenkään saa olla, mutta ärsyttää se, että joudun yhä uudestaan pettymään omaan käytökseen. Aina junnataan samassa tai pahimmassa tapauksessa tulee takapakkia tunnesyömisen, sairastelun tms takia. Koskaan ei mennä eteenpäin. :c Tällaista tämä on, eipä ole helppoa yrittää pysyä normaalipainoisena, kun ensimmäiset 24 vuotta oli ylipainoinen ja oli tottunut siihen elämäntapaan. :/ Positiivinen asenne onkin se kaikin ydin, mutta sen toteuttaminen tuntuu välillä haastavalta kaiken stressin keskellä.

    • Joo tosi kuuma, näyttää ihan parikymppiseltä!! Voi ku näyttäis edes nyt tuolta. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta