Itkuinen päivä

Moi!
Tänään ei ole ollut paras mahdollinen päivä ja kaikenlaista on sattunut. Kaikista pahin juttu oli kuitenkin se, että myöhästyin ensimmäiseltä tankotanssitunnilta. Olin menossa Vertical Clubille Pole Intro -tunnille, jota olin ehtinyt jo odottaa pari viikkoa, mutta eksyin matkalla, enkä löytänyt parkkipaikkaa. Olin lähtenyt kotoa hyvissä ajoin, mutta kaikki meni lopulta ihan plörinäksi ja olin perillä 19.47, kun tunti alkoi 19.45. Ovet olivat menneet kiinni, eikä summeriin enää vastattu. Purskahdin itkuun ulko-ovella ja jäin painamaan summeria toivoen, että vielä ovi avattaisiin. Mua harmitti niin paljon, etten päässyt tunnille, koska olin odottanut sitä, kuin lapsi joulua. Omaa vikaahan tämä oli täysin, mutta silti ärsyttää ja meni jotenkin maku koko paikasta. Ehkä se ei ollut meant to be, koska mikään ei ole sattumaa. Olen erittäin herkkä ja otan asiat liian helposti itseeni… Itse vedin tämän puoleeni, kun olin ollut koko päivän niin negatiivinen. Ajoin sitten kyyneleet silmissä kotiin ja menin hirveällä agressiolla kotisalille treenaamaan, vaikka sali ei ole kiinnostanut vähään aikaan. Olin pimeä, enkä edes moikannut takaisin salilla ollutta jätkää. 😀 Jos olen huonolla tuulella, en pysty näköjään edes tervehtimään muita ja kuljen laput silmillä… Jos jotain hyvää tästä seurasi, niin olin jossain niin oudossa agressio-olotilassa, että sain tehtyä rintaprässissä enkat!!

 

Mun viime viikon liikuntasaldo oli surkein mitä muistan varmaan viimeiseen puoleen vuoteen (lepoviikkoja ei tietenkään lasketa). Mulla on ollut niska niin kipeä, että hädin tuskin pystyn sitä kääntämään ja tietenkin myös selkää on kolottanut. Kivut ja koulun alkaminen ovat väsyttäneet mut ihan totaalisesti ja oon ollu aivan poikki niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Mä haluisin treenata ja motivaatiota kyllä löytyy, mutta tuntuu, ettei mulla ole mitään voimia. Kaikenlisäksi mun polvi kipeytyi taas perjantain spinning -tunnilla, vaikka luulin polviongelmien olevan ohi… Huoh! Anteeksi valitus, mutta tämä on niin turhauttavaa. Mua ei edes pysty hieromaan, koska selkä on niin kosketusarka, enkä kestä hieronnan tuottamaa kipua. Olen venytellyt joka päivä sekä jumpannut kepillä, mutta ei se tunnu auttavan. Ärsyttää olla 26-vuotiaana näin jumissa, että aina aamulla herätessä joka paikkaan kolottaa. :'( Jumien vuoksi mulla myös tulee usein migreenin kaltaisia oireita ja ne tietenkin vaikuttavat mielialaan ja tietenkin myös treenaaminen kärsii kipujen vuoksi. Viikon päästä pidän kokonaan lepoviikon treeneistä ja toivoisin, että se auttaisi edes jonkin verran… Juoksemisen jätän nyt kokonaan, koska se selvästi jumittaa niska-hartiaseudun aivan totaalisesti.

Mä tiedän, että huomenna mua harmittaa, että heikkona hetkenä tulin tänne blogiin valittamaan ja levittämään negatiivista energiaa. No tulipahan rehellistä puhetta. Tiedän, että mitä enemmän keskityn esim. selkäkipuihin ja valitan asiasta, sitä enemmän tulen lisäämään selkäkipua. Ihminen kasvattaa aina sitä asiaa, missä hänellä on focus… Miksi tuon asian kertominen eteenpäin on niin helppoa, mutta toteuttaminen käytännössä niin vaikeaa?

Liikuntasaldo 9-15.9
Ma:-
Ti: Bodypump 55min
Ke:-
To: Spinning 55min
Pe: Sali 3, spinning 55min
La:-
Su:-

Huomenna, eli tiistaina mulla on parempi päivä, enkä valita mistään!! 🙂

Lontoosta ostamani sateenvarjo… tää on niin söpö ja piristää mun päivää

 

pipari

11 vastausta artikkeliin “Itkuinen päivä”

  1. Itselläni oli selkä raskauden ja vauvavuoden jälkeen ihan totaalisen jumissa, hieronnat ja liikunnat eivät auttaneet ollenkaan. Keväällä aloin käydä kiropraktikolla ja nyt selkä on taas kunnossa =). Suosittelen kokeilemaan, olo on käynnin jälkeen taivaallinen. Tuntuu kuin leijuisi monta metriä maan pinnan yläpuolella. Toki alussa hoitokertoja vaaditaan selän tilanteesta riippuen useampi mutta se on sen arvoista.

    • Apua, en suosittele kiropraktikkoa kenellekkään! Heidän hoitotapansa ovat aivan liian rajuja ja saattavat aiheuttaa peruuttamattomia ongelmia. Hyvä vaihtoehto on jäsenkorjaus, jossa kehoa hoidetaan kivuttomasti. Tietenkin myös hieronta voi auttaa, mutta mua ei voi nyt hieroa, kun en kestä hierontaa. Mun täytyis varmaan mennä taas jäsenkorjaajalle, kunhan vaan löytäisin aikaa siihen.

      Hyvä kuitenkin, jos olet saanut apua kiropraktikolta, sehän on tärkeintä!

    • mä sain itseasiassa kiropraktikolta (joka kuuluu suomen kiropraktikko liittoon) apua! eikä hoito todellakaan ollut liian rajua. tähän väliin täytyy kertoo et mul on kokemus myös omt-fysioterapiasta ja fyssareist, fysiatreista. Niin tän kans löydettiin heti ongelman aiheuttaja; mennessä mulla oli jalkojen pituusero yli sentin ja lähtiessä sitä eroa ei enää ollut. Voi vaan kuvitella miten helpottunut olo mulla oli tuon jälkeen! Ei ihme et kärsin jatkuvasta hermokivusta jos asento on tuo:) hermopinteen takia en pysty kävelee varpaillaan, mut ens kerran jälkeen kuulemma pitäis onnistuu ja pystyn sen jälkeen juokseen! et varmaan tälläkin alueella on eroja!

  2. Täällä kans yks jolla oli eilen samanlainen negispäivä! Sanoin kanssa ääneen, että ”huomenna en valita mistään”, kovat paineet tänään siis, haha 😉 Tsemppiä uuteen päivään!

  3. Ymmärrän täysin, reaktiosi tuohon tankotanssista myöhästymiseen :< Itse olen hirveä herkkis myös ja olisi varmasti itku tullut minullakin. Omat treeniviikot ovat jo pitkään näyttäneet lähestulkoon tuolta, mikä harmittaa. Teen paljon iltavuoroa ja pitäisi vaan saada itsensä aamusta salille, mutta se on mulle jotenkin niiiiin hankalaa… Kaikki tietää että vuorotyö hankaloittaa elämää, mutta itseäni vaivaa tajuton väsymys mikä myös vaikuttaa. Tsemppiä, toivottavasti pääset kivuistasi eroon!

    • Mulla on vuorotyö+koulu, joten treenien suunnitteleminen on välillä todella haastavaa… Mutta mitään ei ole mahdotonta toteuttaa, jos jotain oikeasti haluaa! 🙂

  4. Joopa, itsekkin tiedän niin tollaiset päivät milloin kaikki asiat näkee ja tuntuu vain negatiivisina. Ajattelen myös itse samalla tavalla selkäkivusta, mitä enemmän sitä valittaa sitä kovempaa sattuu, muttakun on niin vaikea olla hiljaa koska sattuu ja ärsyttää olla juminen 25-vuotias. Itsekkin tiedostan vetovoiman mahdin (niin hyvässä kuin pahassa) mutta sitä on vaan välillä (etenkin negatiivisina päivinä) toteuttaa.

    Omistatko kauratyynyä? Sellaista jonka voi lämmittää mikrossa? Itselläni se auttaa pahimpiin niska- ja selkäjumeihin.

    • Mun pitää kyllä lopettaa valittaminen ja keskittyä positiivisuuteen! Aina kun negafiilis tulee, täytyy muistuttaa itselleen kuinka hyvin asiat oikeasti ovat ja muistaa kiittää kaikesta.

      Hei kiitos muistutuksesta, nyt istun tässä sohvalla kauratyyny niskassa. 🙂 Meiltä löytyy itseasiassa kotoa vaikka mitä hierontaan liittyviä juttuja, kun asun urheiluhierojan kanssa. 🙂 Mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä, näin meillä…

  5. Heippa Pipari! 🙂
    Suosittelen lämpimästi kääntymään osaavan osteopaatin puoleen noissa selkäongelmissa. Itse kärsin pahoista selkäongelmista lähes vuoden ja lopulta ne veivät siihen pisteeseen,etten enää pystynyt kävelemään ilman sietämätöntä kipua, treenaamisesta puhumattakaan. Kävin usealla lääkärillä, joista kaksi oli selkäspesialisteja, mutta sieltä vain määrättiin kipulääkkeitä eikä varsinainen syy selvinnyt. 🙁 Onneksi kaverini vinkkasi minulle Kroppakorjaamo nimisestä paikasta Töölössä, sillä osteopaatti osasi heti selvittää ongelmien syyn ja sain tarkat ohjeet, joiden avulla selkäni kuntoutui nopeasti. Kipu helpotti jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen, mutta pahojen jumien avaaminen vaati pari hoitokertaa. Nyt selkä pysyy hyvässä kunnossa saamillani jumppaohjeilla ja kerran kuussa hieronnalla. Tämä saattaa kuulostaa mainostukselta, mutta olen niin kiitollinen ja onnellinen kun selkäni saatiin kuntoon ja voin taas elää ja urheilla normaalisti, että kerron Kroppiksesta aina kaikille, jotka tuskailevat selkänsä kanssa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta