Rain

Moikka!
Nyt on neljä päivää takana Lontoossa ja maanantaina lennän kotiin. Kaikki on sujunut täällä oikein hyvin, mutta matkaa on varjostanut ongelmat kotona Mini kissani kanssa. Mini on muutenkin ongelmatapaus, mutta Mini on nyt ilmeisesti stressaantunut entisestään mun poissaolosta, eikä suostu enää käymään hiekkalaatikolla. Vessapaikaksi kuitenkin sopii oikein hyvin esimerkiksi sänky tai sohva… Vuosia olen kamppailut Minin ongelmien kanssa ja yrittänyt löytää ratkaisuja, mutta tällaista tämä edelleen on. On vaikeaa rentoutua matkalla, kun tietää kotona vallitsevan kaaos, eikä tiedä miten pystyisi helpottamaan tilannetta. 🙁 Hieman itkuisissa merkeissä siis mennyt tämä päivä, mutta toivottavasti huomenna sujuisi paremmin. Onko muilla vastaavia ”ongelmakissoja”?

Syöminen on vähän lähtenyt täällä käsistä ja olen syönyt vaikka mitä herkkuja, kuten montaa eri porkkanakakkua. Ollaan käyty kaksi kertaa juoksulenkillä ja tänäänkin oli tarkoitus lenkkeillä, mutta ei viitsitty mennä sateeseen juoksemaan. Odotan niin paljon, että pääsen jumppiin ja salille!! Olen kerännyt nestettä todella paljon ja sen huomaa etenkin kasvoista, joten matkakuvia ei varmaan tulla näkemään blogissa. 😀

   
Saako 26-vuotias käyttää tällaista kännykkäkuorta? 😀

Uudet sukat saa mut hymyilemään 🙂

 

 

 

pipari

9 vastausta artikkeliin “Rain”

  1. Olenkin muistaakseni aiemmin kommentoinut, kun kerroit Minin ongelmista. Meillä on myös samanlainen pissakissa. Kissa on tutkittu nenästä hännänpäähän useampaan kertaan, mitään fyysistä (virtsakiviä, tulehdusta) ei ole koskaan löytynyt. Eläinlääkärikään ei ole oikein osannut auttaa. Poitsu on pissaillut enemmän tai vähemmän koko elämänsä ajan (8v) vääriin paikkoihin. ”Lapsuudessa” ei mielestäni ole ollut mitään erityisen traumaattista, oli reilusti luovutusikäinen meille tullessaan. Aika nuorena jouduttiin leikkaamaan, kun tuli siskonsa kanssa, tämä on ainoa isompi juttu, mikä tulee mieleen. Oma diagnoosini on, että poika on todella, todella stressiherkkä ja stressaa/masentuu välillä, vaikka mitään selkeitä muutoksia ympäristössä ei olisi. Feliwayt ja zylkenet on kokeiltu, niistä ei ole ollut apua. Poitsu on yleensä virkeä, syö, leikkii jne. Välillä on jaksoja, jolloin vetäytyy enemmän omiin oloihinsa. Tämän lisäksi minusta tuntuu, että pissaaminen on osittain myös tullut tavaksi, hän nimittäin yleensä tykkää lirauttaa samaan paikkaan sohvalle (satunnaisesti muihin paikkoihin). Tällä hetkellä meillä on tämän sohvan osalta menossa poisopettaminen, ostettiin sssscat-liiketunnistimella toimiva ”sihinäpullo”, joka suhauttaa ilmaa, jos sohvalle menee. Tämä on käytössä öisin ja kun ollaan pois kotoa. Koska mitään selkeää vaikuttavaa tekijää ei ole löytynyt, pärjäillään vahinkojen minimoinnilla: pidämme sohvilla pyyhkeitä (tyylikkäitä:), joiden taaksen olen ommellut kosteussuojan muovitetusta froteesta. Pissainen pyyhe sitten vaan koneeseen. Sängyssä varalta kosteussuojalakana, niin ainakin petari ja patja säästyvät vahingolta…Niin, ja meillä ei jätetä mitään pehmeää lattialle:D (laukkuja, vaatteita). Tää on käsittämätön suo, mutta en kykene tämmöisen takia lopettamaan poikaa, kun hän ei kipeä tai kärsivän tuntuinen. Monet itkut on itketty, toivon, että saataisiin edes vähän kiinni siitä, miten tähän voisi vaikuttaa. Kovasti tsemppiä teille ja Minille! Löytyisikö sieltä päin jotain kissojen käyttäytymiseen erikoistunutta eläinlääkäriä?

    • Moi! Mä luin tän kommentin kyyneleet silmissä, koska Mini on ihan samanlainen, mutta vain eri sukupuolta.

      Meillä on kanssa nuo kosteussuojalakanat käytössä ja suunnittelin juuri tuota samaa ompelujuttua, kun meille saapui uusi sohva mun matkan aikana. Edellinen sohva ja nojatuoli piti heittää pois, koska olivat täynnä pissaa. Mä oon meillä se ”pissaexpertti” kotona, eikä poikaystävä ole tottunut samalla tavalla reagoimaan nopeasti lakanan vaihtoon jne. Nyt kotona on ihan kaaos, kaikki lakanat likaisia tai märkiä ja sänky ihan pissassa. Saa nähdä onko poikaystävää enää maisemissa, kun palaan… Kaikkien mieleestä mä oon ihan sairas, kun en lopeta Miniä, mutta kun se on muuten virkeä, leikkisä ja ihana. Eläinlääkäri on antanut terveen paperit, mutta arvelee olevan stressiperäistä.

      Voisitko mailata mulle [email protected], tarvitsisin vertaistukea todella kovasti! 🙁

    • Mun kissalla on löytynyt pari kertaa virtsakiteet. Yksi kerta sitten taas niitä epäilin, mutta ei löytynytkään mitään; ei kiviä, kiteitä, ei tulehdusta.. Diagnoosina idiopaattinen kystiitti. Sitä ei voi parantaa. Oireet ottaa vallan välillä, voi vaan yrittää helpottaa kissan oloa syöttämällä kipulääkettä. Juomakuppeja joka ikiseen nurkkaan ja stressivapaa ympäristö. Syötän lisäksi Cystaid- nimistä ravintolisää, joka vahvistaa virtsarakon limakalvoja eikä oireiden tullessa siis satu niin paljoa se pissiminen. Meillä diagnoosin teki kissoihin erikoistunut ell.
      Valitettavasti näihin sairauksiin oon kuluttanut tonneja ja jos joudun vielä viemään eläinlääkärille turhaan (koska vihaa sitä ja stressaa lisää) niin en tiedä pitäneekö tehdä se vaikein päätös… : ( Ja jos alkaa oiretta olla useammin. Nyt olen antanut olla, koska on oirehtinut niin vähän ja muuten on oma itsensä oireiden ulkopuolella.

      Paljon jaksamista kaikille tällaisten eläinten kanssa, monet itkut itketty täälläkin. : (

  2. Kissojen pissivaivat ovat kyllä inhottavia, kun ne niin usein ovat psyykkisiä; stressiä tms. Monille on auttanut ihan täydellinen paikanvaihdos, mutta eipä niitä ”hyviä koteja maaseudulla” ole tarjolla tuosta noin vain. Itse otin 7 vuotta sitten kissan, jolla oli virtsakideongelma, ja alkuun rampattiin lääkärissä satojen eurojen edestä, mutta vähitellen vaivat alkoivat helpottaa oikealla ruokavaliolla ja hoidolla. Paikanvaihdos oli yksi helpottava tekijä myös, sillä edellisessä kodissa se oli aika paljon tapellut toisen kissan kanssa.

    Tsemppiä!

    • Mini on muuttanut muutaman kerran elämänsä aikana ja yleensä paikanvaihdon on auttanut aluksi, mutta muutamien kuukausien jälkeen pissailu on alkanut. Mitään järkevää selitystä ei ole käyttäytymiselle löytynyt, mutta ilmeisesti on stressiperäistä. Kannan Minin hiekkalaatikolle monta kertaa päivässä ja silloin ei tule vahinkoja muualle, kun huolehdin Minin vessakäynneistä. 🙂 Sitten kun en ole kotona, vahinkoja käy. :/

  3. Tosi kurja kuulla Minin ongelmasta, muistan, että olet siitä puhunut ennenkin. Minäkin olen ymmärtänyt, että kun ei elimellistä vaivaa löydy, niin kyse olisi psyykkisestä ongelmasta. Sellaisiahan meillä ihmisilläkin, osa ei saa niihin koskaan kunnon (sopivaa) apua, vaikka tosissaan yrittettäisiinkin. Toivottavasti Minin kanssa ei käy niin! Yritä nauttia vikasta illasta Lontoossa, älä murehdi syömisistä. Nopeasti sitten takaisin ruotuun, kun olet kotona 🙂

    • Kiitos tsempistä! Luin kommenttisi jo Lontoon reissun aikana, mutta ehdin vastaamaan kommentteihin vasta nyt. Oli tosi kannustavaa lukea tällaista, kun suru oli puserossa. Kiitos siitä sinulle. 🙂 Onneksi nyt asiat ovat hyvin Minin kanssa, mutta syöminen on vähän lähtenyt lapasesta… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta