Korkeasaaressa uudella asenteella

Heips!
Säät ovat suosineet kyllä viime päivinä ja onkin ihanaa, että ollaan saatu Suomeen kunnon kesä! Vaikka en olekaan tällä hetkellä kesälomalla, olen ehtinyt viettämään perheeni kanssa laatuaikaa ja olemme käyneet mm. Nuuksiossa näyttelyssä & retkellä, Luonnontieteellisessä museossa ja eilen Korkeasaaressa. Meillä on ollut todella mukavaa yhdessä ja etenkin Korkeasaaren reissu oli mahtava, kun aurinko paistoi. Saan kyllä olla onnellinen, kun minulla on niin ihana perhe, joiden kanssa on rentouttavaa ja helppoa viettää aikaa. 🙂

Perus
😛
Mun kummipoika on niin cool, että se vaihtaa päivän aikana kaksi kertaa vaatteet. 😉
Eilen oli minulle merkittävä päivä, sillä käytin ensimmäistä kertaa varmaan 16 vuoteen (kyllä, luit oikein) hihatonta vaatetta. Joillekkin hihattomien mekkojen tai paitojen käyttö on itsestäänselvyys kesällä, mutta itse olen aina piilottanut käsivarteni vähintään t-paidalla ja mieluiten pitkähihaisella. Joskus 10-12-vuotiaana kasvoin pituutta ja jossain vaiheessa myös leveyttä niin kovaa vauhtia, että käsivarteni, olkapääni  ja yläselkäni arpeutuivat todella pahasti ja sen tuloksena olen vihannut käsiäni. Myös reipas lihominen aikuisiässä pahensi tilannetta ja pahimmillani käteni olivat todella löysät ja epämiellyttävän näköiset. Vaikka onnistuin laihduttamaan ja pienentymään, olivat käteni pitkään ”entisen lihavan ihmisen” kädet. Monille merkittävästi painoa pudottaneille ihmisille tunnusmerkki onkin löysät käsivarret ja ainakin itse tästä ongelmasta kärsineenä kiinnitän tuollaisiin asioihin edelleen huomiota. Kestää todella kauan, että iho palautuu ja usein iho jääkin selluliittisen näköiseksi, koska ei olla ehkä ymmärretty lihaskuntoharjoittelun merkitystä laihdutuksessa. Olen odottanut vuosia sitä hetkeä, etten enää joutuisi häpeämään käsiäni ja vihdoin eilen koitti se päivä, kun uskaltauduin ihmisten ilmoille hihattomassa mekossa. On upeaa huomata, kuinka paljon olen mennyt eteenpäin, hyvä minä! Olin ihan crazy ja lähdin ulos myös ilman sukkahousuja tai legginsejä! Vuosien varrella arvet ovat jonkin verran vaalentuneet, mutta käyn varmasti joskus vielä laaseroimassa ihoni, kunhan saan sen verran säästettyä. On kuitenkin ollut ilo huomata, että lihasmassan kasvaessa ja käsien kiinteytyessä arvet eivät ole enää niin näkyvät, koska ihosta on tullut kireämpi. Toivonkin, että kropan kiinteytyminen tulee tekemään arvista lähes näkymättömät, mutta se tarkoittaisi aika kireetä kuntoa ja kovaa itsekuria! Mulla on jäänyt ihan järkyttävät traumat arvista ja ymmärrän todellakin niitä ihmisiä, jotka tuntevat häpeää esimerkiksi selluliitista, aknesta tms! Täytyy vaan antaa itselleen aikaa hyväksyä itsensä sellaisena, kuin on ja siinä ohessa keksiä keinoa, joilla voisi mahdollisesti ”parantaa” ongelmansa (terveisin kaikki keinot kokeiltu). Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun olen saanut käteni sopivan lihaksikkaiksi ja kiinteiksi! Tämä haave motivoi minua salitreenissä ja uskon pääseväni jo vuodessa nykyisillä treeniohjelmillani lähelle tavoitettani. Mielestäni Sofia Ruusila on hyvä esimerkki lujatahtoisesta naisesta, joka oli aikaisemmin todella hoikka, mutta sai kuitenkin kasvatettua hienosti lihasmassaa ja sai aikaan lihaserottuvuutta vain viidessä kuukaudessa! Tehokkaat treeniohjelmat (+oikea toteutus), sopiva ruokavalio ja oikeat lisäravinteet takaavat upeat tulokset lyhyessäkin ajassa ja etenkin aloittelijat, kuten minä saavat nopeasti huomata isoja muutoksia vartalossaan. Tuskin maltan odottaa millainen lihaskimppu minusta tulee. :DD
Monia Brantilla on unelmieni kädet! Kuva lainattu.

Suosittelen tätä treenibiisiksi vaikka lenkille, toimii!!! 🙂

pipari

3 vastausta artikkeliin “Korkeasaaressa uudella asenteella”

  1. Hienoa kun olet uskaltautunut ihmisten ilmoille hihattomassa mekossa!! Odottelen omaa vastaavaa päivääni, siihen vaan taitaa mennä vielä pitkä aika… Mistä tuo kiva kesähattu on ostettu? melli

    • Kesähattu on EDC:n, mutta se on viime vuoden malli. :/ Voithan käydä katsomassa jospa sitä vielä löytyisi Espritin liikkeistä?

  2. onpas kiva blogi, löysin tän äsken kun googlettin kokemuksia nike free -lenkkareista! ite nimittäin ne pitkän harkinnan jälkeen ostin ja vaikka niillä oli ihana juosta, niin kipeyty penikat ekan lenkin jälkeen ihan kamalasti. ääh, nyt jalat on ihan tulessa. ei kai sovi niin kevyt kenkä mun jalkaan! ja korkeasaaressa olin itsekin pari viikkoa sitten, oli kyllä jännä kokemus, sanotaanko, että hiukan erilainen kuin siellä lapsuuden muistoissa, heh :p mutta niin, kiva blogi=)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta