Helsinki City Run 2013 – check

Moikka!
HCR on nyt takanapäin ja olen siitä valtavan helpottunut. Mä tein sen!!! 🙂 Olen niin rättiväsynyt ja poikki, että jaksoin juuri ja juuri tulla tähän koneelle, mutta tämän jälkeen menenkin sohvalle makaamaan. Juoksuaikani oli vähän päälle 2h20min (en kerro tarkkaa aikaa, jotta kukaan ei voi selvittää nimeäni), joten en päässyt tavoitteeseeni 2h20min. Täytyy sanoa, että eihän sitä voi olla tyytyväinen, jos ei pääse tavoitteeseensa. Jos jotain selityksen makua voin sanoa, niin pysähdyin matkalla vessaan ja jouduin jonottamaan, mikä varmaan verotti aikaa n. 2min. Olen kuitenkin iloinen omasta puolestani, että olen päässyt niin pitkälle, että jaksan juosta noinkin pitkiä matkoja ja olen saanut juoksusta uuden harrastuksen. En olisi lopussa jaksanut juosta yhtään tuon kovempaa, olin niin väsynyt niin henkisesti, kuin fyysisesti. Tankkaus oli mielestäni onnistunut ja nappasi  matkalla muutaman glukoosipastillin ja gatoradea, mutta energia silti loppui. Onneksi juostiin siskon kanssa koko matka yhdessä, joten saimme toisiltamme tukea.

Seuraavan kerran aion varmasti alittaa tuon 2h20min ja varmasti pystyn parempaankin, kunhan aloitan juoksemaan aikaisemmin ja teen kunnon harjoitteluohjelman. Jos polvet eivät ole liikaa rasittuneet juoksemisesta, aion osallistua Espoossa järjestettävään puolimaratoniin 21.9. Harjoitteluaikaa olisi siis yli 4kk, eli pystyisin kehittymään vaikka kuinka! Olen todennäköisesti tällä hetkellä aika pahasti ylikunnossa, joten nyt vaan lepoa, lepoa ja lepoa! Juoksua en tule tekemään vähään aikaan, jotta polvet saavat lepoa ja kroppa palautua kunnolla.

Mitalin ja fanin kanssa

pipari

13 vastausta artikkeliin “Helsinki City Run 2013 – check”

  1. No teit sen silti ja ens kerralla sit tavote rikki! : ) Pääsit sentään loppuun asti, jes!

  2. Onnea Pipari!!:) itse olin myös ensimmäistä kertaa mukana ja maalissa hyvällä ajalla.
    Kiva blogi, olen lukijana jo hyvän tovin alusta asti.Oot huippu!keep on going!
    M

  3. Onnea suoritetusta puolimaratonista. : ) On se aina joka tapauksessa kova puristus vetää yli 20 kilometriä juosten!

  4. Onnea paljon, kannattaa olla ylpeä joka tapauksessa!!! Itsekin olin siellä ensikertalaisena ja pääsin upeasti tavoitteeseeni, jopa ali sen (vai sanotaanko se yli ;)). Juoksin koko matkan omaa juoksuani ja kanssajuoksijat ja katsojat sekä eritoten hyvä musiikki ipadistani auttoivat jaksamaan. Pyrin ajattelemaan kivoja asioita ja olin hyvällä fiiliksellä koko ajan, paitsi viimeisen huoltopisteen 17 km jälkeen alkoi pikkuhiljaa hymy hyytyä, jalat alkoivat hapottamaan, mutta sisulla painoin vain eteenpäin ajatellen ”ei oo enää paha”. Vikat ylämäet olivat kyllä tuskaa! Parempaan en olisi kyllä pystynyt. Nyt kun tästä toipuu, säntillisemmin ja säännöllisemmin treeniä (itselläni pitkät matkat kun jäivät aika vähiin)- jos syksyn puolimarassa (en vielä tiedä mihin osallistuisin)) tuo loppu olisi vähän helpompi- niin että pystyisi jopa ottamaan loppukirin ;). Myös jalkalihastreeniä enemmän!!

    Tankkaus on kyllä tosi tärkeetä. Mulla ei energia sinänsä loppunut missään vaiheessa, toki suuta kuivas välillä, mutta kun ne jalat alkoivat painaan ja alkoihan sitä oleen loppuaikana jo aikas puhki. Sykekin alkoi nousta.. Ens kerralla koitan juoda edellisinä päivinä vieläkin paremmin. Mullakin oli glukoosipastilleja. Pitää kuitenkin muistaa, että suoritus on niin monesta asiasta kiinni ja ainahan se juoksu ei vaan kulje niin toivotusti. Pääasia, että ihmiset liikkuvat ja sinä, kuten myös minä, olemme saaneet uuden upean harrastuksen:)! Itsekin olen siis aikalailla aloittelija juoksussa, vaikka paljon muuta liikuntaa olenkin harrastanut. Juoksukärpänen siis puraissut- tästä se lähtee! Varotaan silti liikaa suorittamasta ja tuijottamasta joka lenkillä kelloa- välillä kannattaa jättää sykemittarit kotiin ja vain mennä nauttimaan luonnosta ja juoksemisesta:). Harrastuksesta ei saa tulla pakkopullaa tai liika suorittamista.

    • Moikka!
      Onnea onnistuneesta juoksusta! 🙂 Kiva lukea sun juoksukokemuksesta. Itellä meni ekat 10km ihan hyvin, mutta sen jälkeen juoksu oli tosi tahmeeta. Onneks olin aikasemmin juossu puolikkaan, muuten en olis uskonu jaksavani! Ens kerralla täytyy harjotella fiksummin ja huoltas kehos enemmän!

      Näitkö muuten n 16-17km kohdalla, kun naista elvytettiin? Mua jäi hämäämään mitä sille kävi. :/

  5. Juu, musta on ihana jakaa kokemuksia muiden juoksijoiden kanssa. Olen ehkä vielä niin huumassa koko touhusta, että eka kerta on nyt ohitse! Ja siitä haluaa jauhaa:). Niin juu, sinä juoksit jo toista kertaa. Miten sun edellinen meni? (tai ehkä sen näkee täältä blogistakin :)) En nähnyt tätä naista, mutta kuulin kyllä hänestä. Facebookin hcr- sivuilla joku hänestä taisi kysellä ja hän voi ilmeisesti hyvin:).

    Miten muuten olet toipunut? Mä olin eilen vielä aika rikki, mutta tänään elämä on alkanut pikkuhiljaa voittamaan. Mutta ei täysin; lihakset vielä jonkin verran kipeät ja vähän nuutunut ja väsynyt olo ollut. Vähän kuin olis pieni krapula :p…

  6. Rättipuhkipoikki ja silti oot tosi freshin näkönen tossa kuvassa 🙂 Jee!
    Apua mitähän sille elvytettävälle naiselle kävi?

  7. Moro! Puolimaratonin juokseminen on aina hieno suoritus! Onnittelut! Kuulemma parinkymmenen minuutin elvytys auttoi naisen selviämään, joten ei tarvii sen asian enää vaivata 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta