Herkkupatukoita ja ajatuksia laihtumisesta

Moips!
Pyrin nykyään välttämään parhaani mukaan lisäaineita ja teollisesti prosessoituja ruokia, mutta herkkuhimon syntyessä syön joskus proteiinipatukoita (max kerran viikossa). Lempparipatukkani on SweBarit, jotka ovat todella herkullisia, tosin ne ovat enemmänkin energia- kuin proteiinipatukoita suuren sokerimäärän vuoksi. Olen maistanut lakritsia, suklaata ja piparkakkua ja kaikki ovat todella hyviä, erityisesti lakritsi! 😛 Näitä en kuitenkaan viitsi liian usein tilata Fitnesstukusta, koska muuten syön helposti pari patukkaa päivässä ja ”herkuttelen” näillä, mikä ei tietenkään ole näiden patukoiden tarkoitus. Hyvä idea on pitää treenikassissa aina proteiini- tai energiaapatukkaa mukana, jotta sellaisen voi tarpeen tullen nauttia vaikka palkkarina, mikäli ei erikseen juo palautusjuomia. 🙂

 Katsoin äsken uusimman jakson Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaa, jossa oli mukana edelliseltä kaudelta tuttu Piia. Pakko myöntää, että hetkittäin nousi kyyneleet silmiin jaksoa katsoessa, koska niin läheltä liippasi Piian ajatukset omien kanssa. Hänen puheistaan välittyi uskomaton ahdistus ja suru omasta kehosta ja elämänhallinnan puutteesta ja tuli sellainen fiilis, että haluan ottaa hänet halaukseen! Koen todella suurta empatiaa Piian kaltaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat todella masentuneita, pääosin johtuen ylipainosta ja siten huonosta itsetunnosta. Jos ei voi rakastaa itseään, miten voi rakastaa muitakaan?

Minua ärsytti ihan suunnattomasti Bull Mentulan tylyt kommentit Piialle, koska hän ei todellakaan olisi ansainnut noin ikävää kritiikkiä. Toki ymmärrän, että palautetta täytyy antaa, mutta herkkää ja masentunutta ihmistä ei käsitellä noin ja hänen pitäisi se ammattivalmentajana tietää! Kuka Bull on muutenkaan ketään arvostelemaan, kun itse on sellainen horkkahirmu? Ihan jäätävä tyyppi! Mua pistää muutenkin vihaksi joidenkin ihmisten asenne ylipainoa kohtaan tyyliin ”Jos sä oot läski, syö vähemmän ja kuluta enemmän niin laihdut”. Oh really??? En tiennytkään tuota! Painonpudotus ei ole pelkkää teknistä suorittamista ja henkisen puolen merkitystä painonpudotuksessa aliarvioidaan ihan liian usein. Mielestäni lihavia ihmisiä ei pidä sääliä, mutta heitä täytyy auttaa ja KANNUSTAA! Tiedän itse kaiken tämän, koska olen ollut todella ylipainoinen ja masentunut, eikä siihen auttanut muiden ihmisten painostaminen tai piiskaus. Painonpudottaminen on henkisesti todella raskasta ja joka päivä täytyy voittaa itsensä, se on jatkuvaa taistelua. Usein iltaisin sanon poikaystävälleniääneen ”selvisin tästä päivästä”, koska jotkut päivät tuntuvat todella haastavilta ja haluaisi vain palata vanhoihin huonoihin tapoihin ja ahmia muffinseja suruun. Ahmiminen on kuitenkin vain hetken ilo ja itsekurin menettäminen vain heikentää jo huonoa itsetuntoa entisestään, joten painonpudottajalle on hyvin tärkeää pysyä positiivisella mielellä ja pyrkiä olemaan henkisesti tasapainossa. Helpommin sanottu, kuin tehty – I know!! Joka päivä katson itseäni peilistä ja mietin, että miten olen koskaan pystynyt pudottamaan painoa näin suurta määrää, sehän tuntuu ihan mahdottomalta. Kadotan toisinaan sen vahvan puoleni ja näen ainoastaan sen heikon ja lihavan ihmisen, joka edelleen asuu sisälläni. Huomaan haukkuvani itseäni ihan liian usein, etenkin esimerkiksi vaatteita sovittaessa. Mitä se auttaa??? Ei mitään! Negatiiviset ajatukset ja stressaaminen eivät kuitenkaan vie minua määränpäähäni ja kuten Piian tapauksessa, huoli ja stressi sekoittivat totaalisesti hänen aineenvaihduntansa ja hidasti painonpudotusta. Ymmärrän todella sen epätoivon, joka valtaa, kun haluaisi jo niin kovasti olla tavoitteissaan ja on 110% sitoutunut laihtumisprojektiin ja silloin mieli on ihan sekaisin. Itse olen myös hyvä esimerkki siitä, kuinka stressaantunut ihminen kerää nestettä ja paino voi jumittaa, vaikka tekisi mitä. Silloin ei auta muuta kuin panostaa henkiseen hyvinvointiin ja olla itselleen armollinen. Kyllä niihin tavoitteisiin pääsee joskus, kunhan jaksaa aina uskoa itseensä ja näkee itsensä vahvana ja voittajana!

Tsemppiä kaikille lukijoilleni, joiden tavoitteena on pudottaa painoa. Te pystytte siihen!!! 🙂

Mun ”raskausvatsa” ja murheenkryyni. Kyllä se vielä joskus katoaa!

pipari

14 vastausta artikkeliin “Herkkupatukoita ja ajatuksia laihtumisesta”

  1. Moikka! Kirjoitit just samoista asioista joiden kanssa kamppailen tällä hetkellä mutta pikkuhiljaa tässä on mentävä eteenpäin 🙂

    Olisin kysynyt, että mitä suositteleisit palautusjuomaksi? Juotko muuten aina palautusjuoman pelkkien jumppatuntienkien jälkeen? Olen vasta alkaja näissä palautusjuomissa ja olisi hyvä saada se tähän liikunnan ohelle.

    Blogistasi saa paljon tsemppiä, mukavaa kevättä sinulle 🙂

    • Kiitos! 🙂 Juon palautusjuomaa todella harvoin, koska en jaksa hifistellä lisäravinteiden kanssa, enkä muutenkaan halua käyttää liikaa teollisia tuotteita. Nautin kuitenkin AINA treenin jälkeen jotain proteiini- ja hiilihydraattipitoista ja koen näiden riittävän itselleni. 🙂 Jos treenaa kovaa ja tavoitteellisesti, silloin lisäravinteiden tärkeys korostuu. Yötä vasten nautin aina jotain proteiinipitoista, jotta keho saa yöksi rakennusaineita ja palautuu nopeammin. Protskujauheista todella hyvä on Massin Triple Night Protein minttusuklaan makuisena ja se toimii hyvin myös palkkarina! 🙂

      Tsemppiä!! 🙂

  2. Hieno kirjoitus! Katsoin myös kyseisen jakson Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmasta ja kyllä oli koskettavaa katseltavaa tuo Piian kamppailu. Kaikkihan tietää tai oppii tietämään miten pitäisi painoa pudottaa, mutta tuo henkinen puoli on tosiaan asia erikseen. Usein henkinen puoli tulee vasta perässä. Upeaa, mitä olet itse saavuttanut! Oma urakkani on vasta lähtenyt käyntiin.

    • Kiitos!:) Pidän todella paljon tuosta ohjelmasta, koska siinä on kuvattu oikeita ihmisiä oikeiden ongelmien kanssa. Itse vahvistun katsomalla tuollaista ja saan uudenlaista tsemppiä!:)

      Tsemppiä sinulle urakkasi kanssa ja kaikkea hyvää!:)

  3. Hei! En ole aiemmin kommentoinut blogiisi. Ensinnäkin, on ollut mahtava seurata kehittymistäsi! 🙂 Itse kärsin edelleen hyvin negatiivisesta ajattelutavasta, joka jarruttelee elämäntapamuutosta aikalailla, ja tosiaan katsellessa tuota Piiaa tuntui kuin olisin katsellut itseäni. Ajatukset olivat kuin omiani. Näen kuitenkin, että aktiivisesti työstämällä ajatuksia positiiviseen suuntaan on muutostakin hieman tapahtunut, ja siitä kiitos kuuluu sinulle ja vinkeillesi 🙂

    Oikein mainiota kevättä ja hyviä treenailuja 🙂

    – papu

  4. Moikka!

    Minäkin katsoin eilen kyseisen jakson, ja minuakin alkoi suunnattomasti ärsyttämään Mentulan kommentit. Minua on ärsyttänyt Mentulan kommentit tosin aiemmin. Esim. muutama jakso sitten tyyppi tyrmäsi täysin Riitan, sanomalla vain tylysti, ettei usko, että Riitta tulisi kiloakaan laihtumaan.
    Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että ylipainoinen, painoa pudottamaan lähtenyt kaipaa kannustusta, ei lyttäystä. Sehän on jo suuri askel, että tiedostaa ongelmansa ja on halunnut lähteä TEKEMÄÄN asialle jotain!
    Itsellä on alkanut vuoden vaihteen jälkeen painonpudotusprojekti, jota tosin polvivamma nyt hetken aikaa liikunnan osalta hidastaa. Liikkua ei nyt voi muutamaan kuukauteen normaalisti. Itsekin koen välillä alakuloa, kun tuntuu, että tuloksia ei tule niin nopeasti kuin haluaisi, vaikka TIEDÄN, että projekti on hidas. Hitaasti ne kilot on lanteille ja vatsaan tulleetkin, joten maltilla ne myös lähteekin. Silti vain joskus ällöttää katsoa peilistä ja pitää oikein muistuttaa itseään ajattelemaan positiivisesti, kun tekisi vain lyödä hanskat tiskiin ja mennä syömään kasa suklaata..:)

    Kiitos ihanasta blogistasi, tekstejäsi on ihanaa lukea ja kuvia innostavaa katsoa. Olet tehnyt todella mahtavan työn jo tähän mennessä ja mielestäni näytät ihan huippuhyvältä! Tsemppiä loppuprojektiisi! 🙂

  5. Sun kirjoitus kuullostaa niin tutulta! Painonpudotus on tosiaankin taistelua joka päivä itsensä kanssa… Minulla on tuo sama tunnesyöppöongelma eli aina kun vähän ahdistaa, niin tekisi mieli syödä vaikka mitä, mutta pakko on yrittää vastustaa himoja. Minulla on nyt painonpudotusprojekti menossa (varmaan viidennentoista kerran) ja nyt minun täytyy kyllä onnistua ja löytää ryhtiä selkärankaan vastustaa kiusauksia. Tsemppiä sinnekin Pipari, sinulla on jo aika hyvällä mallilla projekti 🙂

  6. Todella hyvää postaus! 🙂 Olen nyt vuoden alusta (taas) koittanut ottaa itseä niskasta kiinni ja lisännyt liikuntaa ja syönyt paremmin. Herkkupäivän olen jättänyt 1-2 päivään viikossa ja pyrin silloinkin syömään hillitysti, ettei tule sitä ällöä pahaa oloa. Mutta olen kyllä huomannut,että herkkuhimot ovat vähnetyneet. Välillä kuitenkin huomaan ajattelevani, esim. ”voi kun saisin pitsaa tai karkkia”. Mutta paras motivaatio minulle koko hommassa on se, kun fiilis on hyvä, paino on jo vähän pudonnut, joka jokaisen onnistuneen päivän jälkeen voi katsoa hymyillen peilistä ja ajatella juurikin niinkuin sinä sanoit, että on selvinnyt taas yhdestä päivästä. 🙂

  7. AMEN!

    Itse tässä painon kanssa kamppailessa voin samaistua kirjoitukseesi! Varsinkin tuo ”syö vähemmän kuin kulutat” lausahdus on todella kulunut… Oiskin se noin helppoa! Vaan ei se ole!

    Tsemppiä, olet voiton puolella 🙂

  8. Samoja ajatuksia myös mulla. Ihmettelen kyllä myös noita Mentulan kommentteja, varsinkaan kun ensi näkemältä ei tule hänestä itsestä mieleen mitenkään hyvinvoiva ihminen. Oli aika karua kuultavaa lääkärin luennolla tässä taannoin, mitä hormonit tekevät elimistölle. Tuo Jutan ohjelma on kyllä ihan mielenkiintoinen, vaikka jotkut jutut musta tuntuu hiukan oudoilta. En ole koskaan ymmärtänyt mm. rahkan ja sokerittomien mehukeittojen syömistä. Mulla ainakin rahka saa elimistön tukkoon, ja tunnen ettei se ole hyväksi. Ihmettelen myös, miksi proteiinien lähteitä ei ole monipuolisemmin käytetty, esim. linssit ovat tosi hyviä oman kokemuksen mukaan painonpudotuksessa ja sisältävät lisäksi paljon kuituja. Mutta kai se niin on, että jokaiselle jotakin, ja jokainen omalla tyylillään 🙂

  9. Muistan joskus että olisit maininnut täällä sanan ”laihaläski” voisitko kirjoittaa siitä enemmän?
    Mitä proteiinivalmisteita suosittelisit hoikalle joka haluaa kasvattaa lihasmassaa, etenkin käsivoimia (hauista)? Kun ei ne lihakset kasva pelkkää salaattia syömällä.

  10. Erinomainen kirjoitus, kiitos. Ihmettelen itse miksi ko. ”Bull” yleensa on mukana sarjassa!! Jarkyttavan nakoinen (=ei terveen) ja pinnallinen ja lyhytnakoinen suhtautuminen paino-ongelmien ratkaisuun. Jos asiat tosiaan olisi niin yksinkertaiseta kuin se ”Bullin” mielesta tuntuu olevan ei ylipainoisia ihmisia olisikaan.

    Omat ahmimis-ja paino-ongelmani, jotka kestivat 20 vuotta, ratkesivat kuin itsestaan terapian avulla. Ei siihen tarvittu ravinto- tai liikuntaguruja. Ja vaikka vahan varuillani olenkin, uskon ratkaisseeni paino-ongelmani (ja niiden taustalla olleet ongelmat…) lopullisesti.
    Tsemppi naiden asioiden parissa kamppaileville! jatkakaa ongelmien SYIDEN etsimista ja kohtaamista.
    T. Camilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta