Ala- ja ylämäkeä

Talvi tuli tänä vuonna yllättävän aikaisin ja se tarkoittaa, että tästä lähtien on lähdettävä lenkille pakkasesta huolimatta, eli tekosyitä ei hyväksytä. Pidän talvesta kauniiden hankimaisemien ja joulun vuoksi, mutta vihaan kylmyyttä yli kaiken. Olen viimeiset pari viikkoa ollut ihan jäässä, vaikka laitan mitä päälle ja minun pitää varmaan käydä lääkärillä  tarkistuttamassa onko jokin vialla. Tällä viikolla ei ole ollut muutenkaan kauheasti liikuntamotivaatiota, mutta olen silti saanut itseni mäelle tekemään intervallitreeniä neljänä päivänä. Tänäänkin pakotin itseni illalla mäelle, vaikka en olisi yhtään jaksanut ja sohva tuntui houkuttelevalta. Ai että, miten loikkiminen portaissa polttaa pakaroissa ja treenin lopussa oleva tärinä ja kakominen on niin nannaa… Silloin todella tietää tehneensä jotain ja on tyytyväinen, ettei jäänyt kotiin laiskottelemaan! Laihduttamisessa ja elämässä ylipäänsä on huonoja ja hyviä viikkoja ja ei kannata pilata koko projektia väliaikaisen huonon fiiliksen vuoksi. Jos olisin joka kerta jättänyt treenaamatta huonon olon takia, ei koko jutusta olisi tullut mitään, enkä olisi koskaan kehittynyt. Minulle jää liikunnasta aina hyvä mieli, kun taas sohvalle jäämisestä ja herkuttelusta jää käteen vain morkkis.

Rosvo tiistaina mäellä (perjantaina tarvittiinkin jo pipoa ja talvitakkia)

Portaat huurteessa

Sain mielenkiintoisen kommentin ja sainkin sitä kautta hyvän postausidean.
Kiinnostaisi tietää, miten perheesi on suhtautunut muodonmuutokseesi (positiivisesti oletettavasti), mutta onko tullut toppuuttelua vai pelkkää tsemppiä ?


Perheeni on suhtautunut elämäntapamuutokseni kaiken kaikkiaan positiivisesti, olinhan kuitenkin aikaisemmin ylipainoinen ja siten vaaransin terveyteni. Kaikki perheenjäseneni arvostavat terveellisiä elämäntapoja, joten he ovat varmasti olleet helpottuneita, kun otin itseäni niskasta kiinni. Voin kuvitella, että perheenjäseneni puuttuisivat heti asiaan jos huomaisivat minun menevän liiallisuuksiin tässä projektissa sairastumisen muodossa, mutta en usko, että sellaista tulee koskaan tapahtumaan. Äitini ja vanhempi siskoni ovat kuitenkin välillä olleet huolestuneet tavoitteistani ja laihdutusmetodeistani ja joskus suutuspäissään siskoni kuittasi, etten syö muuta kuin maitorahkaa. Voin kuvitella, että perheenjäsenilleni projektini seuraaminen on toisinaan ollut hieman hermostuttavaa, kun välillä syön vain tiettyjä juttuja ja seuraavana viikkona en syökkään enää niitä. Tämä on tuottanut päänvaivaa etenkin äidilleni, jolle on ollut välillä vaikeaa pysyä mukana ruokatottumuksissani ja siten hän ei ole ollut varma mitä tarjota minulle kyläillessäni.

Toinen siskoni on ollut tukenani koko projektin ajan ja en usko, että olisin alussa saanut yhtä hyvää starttia ilman hänen arvokasta tukea. Hänen kanssa olen jakanut laihduttamisen ylä- ja alamäet. Tuki ja tsemppi on todella tärkeää näin mittavassa elämäntapamuutoksessa, kun koko elämä muutetaan ihan täysin. Olemme monet illat viettäneet vihreän teen äärellä ja keskustelleet ruokavaliosta ja liikunnasta loputtomiin. Se mikä toimii itsellä ei välttämättä toimi toisella ja on mielenkiintoista kuunnella toisen näkemyksiä. Kun tuntuu, ettei yhtään jaksa niin toinen joko tsemppaa tai tylyttää sen verran kovasti, että on vain pakko jaksaa eteenpäin! Toivon, että pystyn blogini kautta tsemppaamaan kaikkia elämäntapamuutoksessaan jos teillä ei lähipiirissä ole ketään, joka pystyy samaistumaan tilanteeseenne!

Poikaystäväni pitää sporttisista naisista, joten on ihan selvä, että hän edellyttää minun noudattavan terveellisiä elämäntapoja ja harrastavan liikuntaa säännöllisesti. Olen aloittanut kuntoprojektini ennen häneen tutustumista, mutta tottakai seurustelun alussa poikaystäväni motivoi minua saavuttamaan parempia tuloksia ja myös minä vuorostaan motivoin häntä treenaamaan kovempaa. Teemme siis toisillemme oikeastaan palveluksen, kun molemmat ihailemme terveitä ja liikunnallisia ihmisiä ja vaadimme sellaista niin itseltä kuin toisiltamme. En voisi itse kuvitella seurustelevani ihmisen kanssa, joka juo jatkuvasti, ei pidä itsestään huolta, syö huonosti, eikä liiku koskaan. Koen siis hyvin tärkeäksi, että meillä on poikaystäväni kanssa samanlainen ajattelutapa näissä asioissa ja samankaltaisia tavoitteita sekä haaveita. 🙂

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että monet ystäväni ovat tsempanneet minua hienosti ja olen siitä myös kiitollinen. 🙂 Olen myös valitettavasti joutunut kokemaan vähättelyä ystävältä ruokavalion tarkkailemisesta, mikä on todella ikävää. Isäni ei muuten itseasiassa ole koskaan maininnut muutoksestani millään tavalla, enkä rehellisesti sanottuna tiedä miksi. En todellakaan odota mitään kehuja tai ylistyksiä keneltäkään, mutta onhan se aina mukava kuulla positiivista palautetta. 🙂

Kuva lainattu

pipari

Yksi vastaus artikkeliin “Ala- ja ylämäkeä”

  1. Ihailen sinun valintaasi ja olisin ylpeä, jos saisin itseänikin otettua niskasta niin kovasti kiinni ja alkaa huolehtia eri tavalla sekä terveydestäni että ulkonäöstänikin. Olen seurannut kuitenkin erilaisia ”kuntoilijoiden” ruokavalioita ja voi että mua käy välillä sääliksi niitä ihmisiä! Se ruokavalio näyttää niin ankealta ja itse en koskaan kykenisi karsimaan niin niukaksi omaa ruokavaliotani. Onneksi olen saanut hyvän, vanhoillisen ruokakasvatuksen, ettei minun koskaan tarvitse tuijottaa ruokakaappeja täynnä pelkkää jauhelihaa, raejuustoa, ananasta ja rahkaa. Viisaan äidin sanoin tavallisella kotiruualla ei lihoa, kun pitää annoskoot sopivina, syö kasviksia ja liikkuu kulutuksen mukaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta