Yksityisyydestä ja bloggaamisesta

Mun sisko sanoi yksi päivä, että toivoisi blogiini enemmän arkisia juttuja ostosten esittelyjen ja päivän asu -kuvien sijaan. Tää kommentti jäi vaivaamaan mua, koska vaihtaessani uuteen blogiin halusin tehdä uudistuneesta Piparin maailmasta main streamimman ja vähemmän henkilökohtaisen, mutta ilmeisesti jotkut kaipaavat sellaisia avautumis- tai höpötyspostauksia. Mulla on ihan älyttömästi asioita, joista haluisin teille kertoa liittyen niin laihdutukseen, kouluun, ihmissuhteisiin, ystäviin jne, mutta mua pelottaa ketkä päätyis lukemaan näitä tekstejä. Mä myös tasan tarkkaan tiedän joitakin, ketkä lukee mun blogia ja jotka pahoittaisi mielen näistä jutuista. Mun elämään on astunut paljon uusia ihmisiä, joista en täällä halua kertoa mitään, enkä heille halua kertoa blogistani. Mua nauratti yksi päivä kommentti, joka oli kirjoitettu tyyliin ”Hanki muitakin ihmisiä elämääsi kuin siskosi ja hänen lapsensa”. Joo-o, he ovatkin ainoat ihmiset elämässäni. Pari mun hyvää ystävää ei edes tiedä blogini olemassa olosta ja yksikin parhaista ystävistäni (terkkuja!) löysi joskus blogini ilman, että kerroin hänelle. Haluan pitää blogini salaisuutena ja omana juttunani, minua ahdistaisi jos tietäisin kaikkien tuttujeni lukevan tällaista hömppää. Tämän takia blogissani ei siis näy koskaan kavereita ja vain rRusina sekä kisut saavat kunnian olla vierailevina tähtinä Piprun maailmassa.

 Mä kirjottaisin mielelläni enemmän laihdutuksesta, vaikka joka päivä, mutta en halua ihmisten assosioivan blogiani laihdutusblogiksi. Mua myös ärsyttää, että jotkut mun hyvää päivää -tutut voi mittailla mun edistymistä blogin kautta ja mua suoraan sanottuna myös hävettää se. Toisaalta eihän laihtumisessa tai itsestään huolta pitämisessä pitäisi olla mitään hävettävää, mutta se nyt vaan on silti jotenkin noloa. Mua harmittaa, että tää on pois ihmisiltä, jotka kaipaa tukea ja inspiraatiota laihtumiseen/elämänmuutokseen, mutta en voi sanoa muuta kuin olen pahoillani! Voi kun haluaisinkin kertoa kaikille uteliaille painoni tai pudonneen kilomäärän, mutta sitä en varmasti tule koskaan kertomaan. Kuvat saavat puhua puolestaan, tosin en ole koskaan julkaissut täällä pahimpia ennen -kuvia ja ne muutenkin joutavat poltettavaksi, jotta eivät koskaan päädy vääriin käsiin (joudun siis polttamaan tietokoneen).

Mä haluisin kertoa teille myös enemmän tuntemuksistani liittyen laihdutukseen ja miten mun ympärillä olevat ihmiset on suhtautuneet siihen. Ulkopuolisen silmiin koko projekti on varmaan tuntunut ihan helpolta, mutta se on ollut kaukana helposta. Mitäs sitten, kun muut näkee sut ihan erilailla ja itse näät peilistä vanhan Piprun? Mun on ollu pakko heittää joitakin vaatteita pois jo ihan sen takia, että ne muistuttaa mua liikaa vanhasta. Mä nään itseni edelleen isompana kuin mitä oon ja oon ihan häkeltyny jos muut näkee mut toisin. Mä tiedän, etten tuu olemaan tyytyväinen itseeni niin kauan, kunnes pääsen tavoitteisiini ja niihin on vielä valitettavasti todella pitkä matka. Tiedän aiheuttavani tällaisilla puheilla murhetta perheelleni, mutta toivottavasti he jaksavat ymmärtää, että aion koko ajan pysyä terveenä, eikä tämä tule menemään pakkomielteen puolelle. En myöskään halua kertoa teille tavoitemittojani, koska makuja on niin monia ja saattaisin kohdata ei-toivottua kritiikkiä asiasta.

Mua myös huvittaa, että jotkut luulee, etten syö muuta kuin maitorahkaa ja olen liian ankara itselleni. Nojoo tuskin olisin pysynyt koko syksyä about saman kokoisena jos olisin dieetannut koko ajan. Totuushan on se, että mun motivaatio tähän projektiin on vaihdellut dramaattisesti koko syksyn. Pari viikkoa oon saattanu vetää ihan mitä tahansa (karkkia, jätskiä jne), kunnes oon tajunnu, että mitä hittoa mä oikeen teen, haluunko pilata kaiken? Paras wake up call on aina ollu se, että en oo tuntenu oloani enää hyväks ja oon kaivannu kevyempää oloa. Jotain tapahtu syksyn aikana ja mun motivaatio vaan laski, koska en nähny enää pointtia koko projektissa. Toki oon ollu ihan älyttömän kiireinen, mutta sekin on loppujen lopuksi vain tekosyy. Jos mä olisin halunnut tätä täysillä, niin olisin tehnyt kaikkeni onnistuakseni kiireistä huolimatta. Mä oon myös valitettavasti joutunut kohtaamaan paineita ulkopuolisilta, jotka on seurannu mun kehitystä ja se on kääntyny mua vastaan. Sen sijaan, että tsemppaisin entistä enemmän, oon kokenu liikaa onnistumisen painetta ja se on purkautunu esimerkiksi repsahduksilla. Mua myös masensi se, kun vedin sen Piprun two month challenge -6kg ja en nähnyt hirveän suurta muutosta itsessäni. Toki mun kasvot hoikistu kahden kuukauden aikana, mutta eiköhän stressi ja väsymys ole turvottaneet kasvoni takaisin vanhoihin ”mittoihin”. Ymmärrän nyt vielä paremmin, että pelkkä diettaaminen ei riitä mulle saavuttaakseni haluamani tuloksia, vaan mun pitää oikeasti treenata. Jos olisin saanut ton -6kg pois treenaamalla, olisin varmasti eri kokoinen. Mua kuitenkin kiinnostaa eniten se miltä näytän, ei vaa’an lukemat, joten tein virheen keskittyessäni ainoastaan kilomääräiseen painonpudotukseen. Jotkut saattoikin ihmetellä miksi en raportoinut myöhemmin tästä haasteesta ja tässä onkin se syy. Vaikka ”onnistuin” haasteessa, en silti itse kokenut onnistumisen tunnetta, enkä sen vuoksi jaksanut puhua asiasta. Mä vaan odotan kovasti kesää, koska sitten alan varmaan olemaan sellaisessa kuosissa, että koen oloni hyväksi kehossani. Sitä ennen vaaditaan kuitenkin paljon treeniä ja kärsivällisyyttä ja kärsivällisyys tietenkin sotii mun kaikki mulle heti -ajattelutapaa. Mielelläni hyppäisin aikakoneeseen ja olisin jo ensi kesässä!

Ja mitä tulee sitten ihmissuhteisiin, niin niistä asioista en varmasti aio kertoa täällä juurikaan mitään. Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, niihän se vaan on. Vaikka yritän pysyä positiivisena ja olenkin saanut muutettua elämänasenteeni positiivisemmaksi, niin valitettavasti edelleen ihmissuhdeongelmat heijastuvat mielialaani. Kyllä täällä on tämänkin syksyn aikana monta kertaa kaivauduttu yksin peiton alle suru puserossa, mutta onneksi olen aina jaksanut kaivautua ylös sängystä ja muistanut ne elämän hyvät asiat. Mä oon ihminen, joka pakenee ongelmia olemalla yksin ja sen takia oonkin ollu ilonen, että mun syksy on ollut kiireinen. Kiire on saanut mut unohtamaan monet asiat ja eipä ole tarvinnut miettiä mitä teen vapaa-ajallani.

Toivoisin nyt teiltä palautetta siitä minkälaisia postauksia te haluatte lukea. Seuraatteko blogiani vain jostain tietystä syystä, esimerkiksi seurataksenne projektiani? Minkälaisia postauksia toivotte lisää ja mitä voisi olla vähemmän?

Tässä olisi kuvia Hulluilta Päiviltä ostamastani toppiksesta in action. Mulla tulee ihan gangsta -vibat tosta takista ja vaikka pidänkin siitä, niin eihän se ole ehkä se maailman imartelevin malli mulle. Jos satun löytämään edullisen lyhyen toppiksen aleista, niin se olis aika kiva.

Mulla oli tänään päällä koulussa todella rento asu, koska kävin vain tekemässä markkinoinnin kokeen. Mun opiskelu kyseiseen kokeeseen oli aika huikeeta; harjoittelin sadan kysymyksen vastaukset kahteen kertaan viime yönä ja nauhotin ne itselleni puhelimeen. Aamulla matkalla kouluun kuuntelin vastaukset vielä kerran ja kokeessa muistin oikein noin 90% kysymyksistä. Mulla on poikkeuksellisen hyvä muisti, mutta välillä yllätyn itsekin miten hyvin mulla voi jäädä päähän jotkut asiat. 😀

Neulehuppari/Lacoste, toppi/GT, farkut/HM, kengät/UGG

Problem?:D
pipari

20 vastausta artikkeliin “Yksityisyydestä ja bloggaamisesta”

  1. Parasta antia blogissasi ovat olleet juurikin laihdutus/ruoka/liikunta-jutut:) Sekä kämpän esittely. Toivoisin lisää, edes jotakin tietoa laihdutuksestasi, koska itselläni sama menossa, ja lisää sisustusjuttuja 🙂

    Älä mieti mitä muut ajattelee!:)

  2. Anonyymi, mielelläni tekisin sisustuspostauksia. Talvella ei vaan oo kovin kiva kuvata sisustusta, kun on niin huono valaistus koko ajan. 🙁 Ainakin Näin koristelin kotini jouluun -postauksen teen lomalla. 🙂

  3. Ainakin tällaisen lukijan näkökulmasta, joka on seurannut blogiasi jo vuosia, niin olet onnistunut projektissasi ihan mielettömän hyvin! 🙂 Muutos on oikeasti huomattava. Kyllä sitä kaikilla tulee välillä huonompia aikoja liikkumisten ja syömisten suhteen.

    Blogiasi aloitin alun perin lukemaan muoti/lifestyle-blogina, mutta treenijutut kiinnostavat myös kovasti 🙂

  4. aikaisempaan verrattuna annoit itsestäsi hyvin ihmillisen ja herkän kuvan joka harvoin nouseee esiin olosuhteiden vuoksi, oli mukavaa luettavaa

  5. Minäkin olen seurannut blogiasi jo piiitkään. Jatka vaan samaa rataa ja tee blogistasi juuri itsesi näköinen. Go Pipru! 🙂 Tykkään toki pukeutumisaiheisista jutuistasi, sisustusjutuista ja treenijutuistakin, mutta kaiken kaikkiaan tämä on ollut mukava yhdistelmä omaa elämääsi.

  6. Minusta se vanha blogi, ja sen kaltaiset jutut, mitä siellä oli, oli parempi.

  7. This makes pipru so sensitive. Teh night is always darkest just before dawn.

    rrRausku

  8. I like the way your blog is! Älä stressaa Pipru :]

    ps. vois itekki kokeilla tota marketing-tekniikkaa 😮 nyt ois vuorossa take home exam (please kill me now)

  9. Oon seurannu blogiasi sen alkuajoista asti, ja mielenkiinnolla odotan joka päivä postauksia mistä vain aiheesta. 🙂 mutta eniten kiinnostaa perus elämä-jutut, laihdutus, ruokavalio (varsinkin kasvisruuat, joista saa itellekin ideoita), sisustus ja mielipiteet. Vanhassa blogissasi ”annoit itsestäsi” enemmän, mutta tämäkin blogi on kyllä kiva 🙂 mutta tosiaan ymmärrän, että haluat suojella yskityisyyttäsi jne 🙂 mutta mielestäni piprussa aina on ollut parasta ns. suoraan sanominen. Oot aina kirjottanu suoraan asioista joista huvittaa, myös negatiivisista. Joissakin blogeissa ärsyttää kun kaikki on aina mukamas niin täydellistä ja hyvin. Susta saa mukavan ja inhimillisen kuvan, kun kerrot välillä niistä huonoistakin päivistä 🙂 ja oot tosi tsemppaava esimerkki, kuvista näkee että oot laihtunu hurjasti! Ja tunnetusti kuvat ainav vähän vielä leventää.. 😉

    Mutjoo, sori tää pitkä avautuminen, tykkään vaan niin sun blogista ja harvoin kuitenkaan jaksan kommentoida 🙂
    GO PIPRUU!

  10. Mielestäni parhaimpia postauksia ovat kaikki postaukset! On kiva lukea laidasta laitaan. Yksi mikä olisi ehkä kiva lukea, voisi olla sellainen postaus, jossa kertoisit minkälainen haluaisit olla sitten aikuisena. Minkälainen asunto, mitä tehdä työksesi, mitä garderoopistasi löytyisi yms.

  11. Mä pidin sun blogista ennen ja pidän nykyäänkin, ymmärrän kyllä ettet halua kaikkea itsestäsi kertoa. Musta parasta blogissasi on sun ihana asenne elämään ja se ettet esittele jatkuvasti Nellykollaaseja ym. Pidän myös sisustusjutuista, ruokaohjeista (niitä taisi olla vanhan blogin puolella enemmän), treenijutuista sekä ylipäätään sun normiarjesta. :)Mukavaa joulua sulle! 🙂

  12. Täällä huutelee yksi lukija, joka on seurannu sun blogia miltei alusta asti. Jatka kuule just tätä samaa linjaa, sopivasti ruoka-, liikunta- ja opiskeluaiheisia postauksia! Sun arkeas on niin mukava seurata, ja blogi on mahtava juuri tällasena 🙂

  13. Kirjoita juuri sellaista blogia kuin haluat. Itse eksyin tänne toisen blogin kautta ja tätä on tullut luettua jo kuukausia. Yritän myös laihduttaa ja blogisi antoi kyllä motivaatiota. Välillä vain ärsyttää ettet osaa olla tyytyväinen saavutuksistasi vaan puhut siitä miten pitäisi vaan laihtua lisää. Sinähän olet jo onnistunut todella hyvin mistä olen välillä myös kateellinen kun itsekin haluaisi pystyä samaan.
    Lukisin kyllä blogiasi ihan ilman laihdutusjuttujakin. Mukavaa luettavaa.

  14. Tykkään tästä kun tää on niin aito blogi, kirjoitat hyvin ja sulla on hauska huumori:)
    On myös virkistävää, kun et ole sortunut niihin nelly -kollaaseihin mitä on joka blogissa 😀 Ja muutenkin, et toista samoja juttuja mitä monet muut bloggaajat tekee (esim. se korsin kello).SIlti sulla on ihana ja klassinen tyyli.

    Jutut urheilusta, terveellisestä elämästä ja vaatteista on aina kiinnostavia:) niin, ja sun ihanat kissat:D

  15. vaikket kuvaa ystäviäsi tai kerro heidän nimiään täällä blogissa, niin luulisi, että edes joskus olisi pienikin maininta kavereiden kanssa vietetystä ajasta, jos sellaista olisi. jos kirjoitat esim. ”kävin eilen kaverin kanssa leffassa”, niin kukaan meistä lukijoista ei tuon perusteella pysty selvittämään ystäväsi henkilöllisyyttä…………..

  16. Mä tykkään ostoksista ja kotijutuista eniten. Ymmärrän täysin sen, ettet halua kertoa täällä ihan kaikkea. Itsekin suljin vanhan blogin ja aloitin uuden ku kuulin kavereiden löytäneen blogini. En halunnut jakaa niitä hömppäjuttuja tuttujen kesken, jotka ei välttämättä ymmärrä miksi sellaisia kirjoittelen. 🙂

  17. Kaikki nuo asiat mitä tuossa mainitsit ovat syitä miksi itse en alkaisi bloggaamaan. Tarkoitan siis, etten kestäisi noita tuntemuksia, että kukakohan puolituttu tätä nyt sitten lukee. Siksi mun mielestä on jotenkin kauheen rohkeeta, että joku bloggaa omalla naamallaan. Tietenkin nykyään lähes kaikki bloggarit esiintyvät kasvokuvien kera, mutta silti. Etenkin arvostan sitä, että joku paljastaa kasvonsa ja asioita elämästään, kuitenkin pitäen tietyn yksityisyyden. Siinä rajoilla on varmasti vaikea tasapainoitella.

    Ite tykkään kanssa kaikenlaisista postauksista. Kertoohan esim. päivän asut ja sisustusjututkin kuitenkin sun arkipäivästä jollain tavalla. 🙂

  18. Parasta blogissasi ehdottomasti on särmäkäs elämänasenne! Blogissasi on sopivasti pinnallisia asiaoita kuten päivän asut yms., mutta valotat sopivasti myös itsestäsi meille lukijoille. Et ole pelkästään mallinukke, joka esittelee ja mainostaa erilaisia tuotteita. Ymmärrän, että henkilökohtaisista asioista kirjoittaminen on vaikeaa ja se voi loukata läheisiäsi, mutta itse toivoisin niitä enemmän. Olet bloggaaja, jolla on mielipiteitä ja ”normaali” elämä, etkä yritä peittää sitä glamour-hömpötykseen! Kiitos ihanasta blogista Pipari! 🙂

  19. minessan, kiitos!:) Välillä mä mietin jaksaako vanhemmat lukijat edelleen seurata mun blogia, mutta näköjään.

    Tulen kirjoittamaan treenijutuista varmasti enemmän keväällä!

    Anonyymi, mukava kuulla! Blogin tarkoitus onkin keskittyä vain pintapuolisiin asioihin, joten blogipostauksien kautta voi helpostikin saada bloggaajasta hyvin yksiulotteisin kuvan.

    N, hihiihih no mä muistan sut piiiiitkän ajan takaa!;) Kiitos, että jaksat vieläkin mua:D

    Anonyymi, 🙁 höh. pipru sad.

    rRausku, kiusaatko taas Piprua?:I

    sandra, jeee:) nyt sä huitelet vaan jossain toisella puolella maailmaa ja mä homehdun suomessa, not fair!!!

    Anonyymi, kiitos todella paljon rakentavasta palautteesta!:) Mä pyrin sisällyttämään blogiini ”kaikille kaikkea”, mutta välillä tykkään kirjoittaa vaan esim. vaatteista, treenistä jne. Mulla menee kiinnostuksen aiheet aika kausittain.

    Niin ja musta tuntuu, että kuvat hoikentaa, oon oikeesti palleroisempi. 🙁

    Anonyymi, toi onkin hauska idea, pistän ton idean ylös!:)

    Anonyymi, voisinkin tehdä enemmän ruokapostauksia, tosin mun ruokavalio on nykyään aika rajallinen, joten en tiedä kiinnostaisiko kevyet ruoat monia. :O

    Mua nauratti toi Nelly -kollaasi juttu, koska mua itseänikin ärsyttää ne. Mua häiritsee jos blogit on täynnä mainoksia ja bloggaaja mainostaa postauksissaan jatkuvasti. Ymmärrän kuitenkin, että etenkin opiskelijoille mainostulot ovat tärkeitä ja miksi sitä ei tekisi kaikkeaan, jotta saisi lisätienestejä? Teen itsekin yhteistyötä Nellyn kanssa ja olen siitä ylpeä, mutta mielestäni rajansa kaikella.

    Mukavaa joulua myös sulle!:)

    Anonyymi, ihana kuulla, että pidät blogistani juuri sellaisena kuin se on. :’)

    Anonyymi, mulla tuli vähän paha mieli sun kommentista. Oot oikeessa, että en oo ehkä tarpeeks kiitollinen saavutuksistani, mutta toivottavasti myös ymmärrät sen, että tavoitteeni ovat vielä todella kaukana. Vaikka olen saavuttanut jo paljon, niin se ei tule riittämään minulle ja en sen vuoksi pysty olemaan vielä tyytyväinen saavutuksiini. Tosi paljon tsemppiä sulle ja turhaan oot kateellinen mulle, kun pystyt ihan itse samaan!!

    Anonyymi, awww sait just pisteitä, kun kehuit kisuja. 😉 Mut tosiaan ihana kuulla, että tykkäät blogistani! Pyrin jatkamaan samalla linjalla. 🙂

    Anonyymi, oot ihan oikeessa, mutta oon ottanu sen linjan, etten kerro hirveästi arjestani, vaan keskityn esimerkiksi treenijuttuihin, vaatteisiin jne. Mulle on ihan sama ajatteletko, että mulla ei ole ystäviä, koska itse tiedän totuuden. Mun mielestä on vaan aika outoa, että joku ajattelis musta, ettei mulla ole ystäviä? Mun mielestä annan itsestäni aika normaalin kuvan blogin kautta.

    Pipsa, joo tollanen on tosi hankalaa, kun pitää elää ns kaksoiselämää blogin kanssa. 🙁 Uuden blogin perustaminen onkin hyvä ratkaisu!

    Esteri, mä oon usein miettinyt, että miks mä edes bloggaan, kun se ahdistaa mua välillä niin paljon. Tää kuitenkin antaa mulle niin paljon ja pääsen ilmaisemaan itseäni, joten oon vaan aina jatkanu bloggaamista.

    Anonyymi, voin tehdä tulevaisuudessa enemmän mielipidepostauksia, kunhan ne pysyvät hyvän maun rajoissa, eivätkä loukkaa ketään. 😉

    Anonyymi, koska tällaisten pitkien kommenttien purkaminen kestää niin kauan ja en ole ehtinyt paneutua näiden vastaamiseen tätä ennen. Uusimpien postauksien kommentit olivat aika selkeitä ja niihin oli helppo vastata nopeasti. En halua vastata hutaisten tällaisiin kommentteihin, joita sain tähän postaukseen, koska varmasti kommentoijatkin ovat käyttäneet aikaa miettiessään kommenttejaan. Älä siis pahoita mieltäsi turhaan!:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta